Jussi Kananoja

Joo se oli sitte Vappu 2005 ja kokkolan HakaPubi. Siitä ehtikin jo tovi vierähtää kun tehtiin viimeksi ihan puhdas lähiöpubi keikka ja aluksi näytti siltä että miten h.lvetissä nää kamat tohon lavalle mahtuu mutta kekseliäinä poikina kuitenkin rummuista tehtiin versio: basari, virveli, haitsu ja 18′ crash. ja muutenkin vähän riisuttiin varustetasoa että jotenkin sinne mahduttaisiin ja kun illan lätkämatsi oli ohi niin sielähän sitä oltiin, “stagella” vapun ja Suomen voiton kunniaksi soitimme mm. rockmusiikkia ja kansa suorastaan palvoi meitä jopa niin kovasti että sillä lavalla millä ei mahtunut edes hengittämään oli pian ihmisiä vähän enemmänkin polvillaan ja makuullaan,,,, ties mitä mielessään. Soittohan tietenkin taukosi siihen koska on aika vaikeata soittaa jos mikkitelineet ja piuhat lentää pitkin ja poikin, useamman huomautuksen jälkeen portsari kuitenkin avasi silmänsä tai nieli pullansa ja tuli katsomaan miksei soitto soi. Arviolta neljännen huomautuksen jälkeen muut asiakkaat tulivat ja kantoivat nämä lopen uupuneet juhlijat ulos koska me ilmoitimme että soitto ei jatku jos lavalla on nukkuvia ihmisiä. Soitto sai taas jatkua ja sitähän jatkettiin sillä lailla että Juha toimi oikeana laitapakkina ja blokkaili lavalle ryntäileviä ihmisiä minkä kerkesi, toistuvista huomautteluistamme portsari senkun nukkui, söi pullaa, ryyppäsi tai teki jotain muuta kuin työtään. Vittumaistahan siinä oli soittaa vaikkakin yleisö selvästi oli rocktunnelmissa ja jorasi kuin olisi ollut vappuaatto. Teimme kuitenkin parhaamme, laulatimme ja tanssitimme vappuyleisöä minkä portsarin hommilta kerkesimme mutta lopulta kuitenkin ihmisiä syöksyi lavalle sellaisella voimalla että yksi muuntaja parka meni ihan säpäleiksi ja yksi ständi vääntyi solmuun, tässä vaiheessa ei voinut enää muutakuin työntää tunkeilijat alas lavalta kaikilla niillä säälittävillä voimilla mitä soittajilta löytyy ja etsiä mikki jostain takaseinästä ja todeta että soitto loppuu valitettavasti tähän koska portsaria ei näy ja tilanne on riistäytynyt jo alkuillasta käsistä. Maailman vetelin portsarin kuvatus tuli takahuoneeseen ja löi rahat käteen ja käski painu vittuun ja äkkiä, jätkää ei kiinnostanut kuitin vastaanottaminen sen enempää kuin neuvotella hajonneiden tavaroiden kustannuksista vaikka sopimuksessa lukeekin että “Sopimus osapuoli 1 on huolehdittava riittävästä esiintyjän, laitteiston ja kuljetuskaluston riittävästä turvallisuudesta”. No eipäs tuo meitä huolettanut otimme rahat ja lähdimme vähin äänin kotio. Roudatessa tuli sitten baarin muu henkilökunta juttelemaan mukavia;”kyllä olitte hyvä bändi kevyesti paras mitä täälä on ikinä käyny”, “Koska tuutte seuraavaksi”, “Yleisö kyllä tykkäs tosi kovaa, tuutteko uudestaan”. Mä voin vastata kaikkien bändin jäsenten puolesta. Ennenkuin me edes harkitaan tulla sinne uudestaan sen maailman vetelimmän ja tyhmimmän portasarin kuvatuksen on syytä olla ihan helvetin kaukana siitä paikasta, olis p..kele pitäny ottaa kuva ja pistää muusikoiden nettiin et ku näät tän pellen ovella niin vaatikaa siihen baariin “OIKEA” järjestyksen valvoja ennenkuin soitatte nuottiakaan.

J.

Kello ei hirveästi soinu ku siinä puolenpäivän jälkeen alkoi pikkuhiljaa silmät aukeilemaan. Puhelimeen sain heti ensitöikseni jutella sellaisen tunnin verran mutta ei se mtn. töitä ei pääse karkuun. Suihkuttelua ja naapuri huoneeseen kyselemään kuulumisia ja eipä jätkillä ollu hirveesti mitään oikeeta asiaa. Pitkin päivää sitten syötiin ja pötköteltiin, tietty salkkari uusinnat katteltiin tarkkaavaisesti ja taas vähä syötiin, no käytiinhän me siinä oikein kaupassakin pyörähtämässä. äyriäispataa tuli syötyä niin että maha tuli kunnolla täyteen. Siinä samalla kun kävimme syömässä huomattiin että ei perskuta joku on roudannu meidän kamojen eteen karaoke vehkeet. No eihän me siitä tietenkään mieltämme pahoitettu, paitsi siitä kyllä pahoitettiin että karaokesetä tuli kyselemään virtapiuhaa ku siltä oli virtapiuha jääny kotio. “No voi peijakasta mitäs ny pitäis tehdä, kato ku meillä on vaan laatikollinen virtapiuhoja mutta ne on kaikki viety autoon ja me syödään nyt” no ei me sitte jaksettu ketkuilla kaverille enempää lainattiin sille bassovahvistimesta virta piuha että sai levysoittimeensa virtaa. Tän jälkeen taas takasi huoneisiin nukkumaan.
Klo.22.00 tuli aika pistää esiintymis asua päälle ja kammata tukkat siististi. Mentiin takasi baarin puolelle ja sielähän se oli, “karaoke” , mä en mainitse sanallakaan mitä mieltä minä tai joku meidän orkesterissa on karaokesta.
Siinä puolenyöntietämis sitte taas alkas armoton Rock n’ Blues paahto jota kesti puoltoistatuntia encoret soitettiin ja jengi joras ja laulo niinku olis ollu viimeinen päivä vuotta 1999. Meillä oli pyhä tarkoitus että puretaan kamat jo siinä illalla roudaus valmiuteen mutta tais siinä kuitenki käydä niin että mentiin sinne nurkkapöytään juomaan ne parit janonsammuttajat ja painuttiin sanaakaan sanomatta nukkumaan.
AAmulla joku hullu rumpali paukutti mun ovee klo 08.30 Jusssssiiii!!!! anna auton avain ja tämä oli se juttu joka sai minut miettimään että pitäisiköhän niitä keikka-auton avaimia olla muillakin kuin minulla.
klo 09.46 Hotelli aamiainen mahassa kamat autossa ja puhelimen kompassista suunta kohti Suomen Vaasaa. Kotimatkalla tutustuttiin mm. Joulupukin pajakylään jossa ei ollut joulupukista tietokaan, perkele sentään koko viikonlopun kun tuli mietittyä sitä joululahja listaa mutta äijä perkele ei oo paikalla. Miten se ny tietää mihkä tuoda se uus sevyvani johka on pakattu täydelline bändisetti kyytiin ja teksti TV.
Matka kesti taas ihan v.tun kauan mutta 18.30 oltiin kuiteski jo Paten rumpuvarastolla ja hengissä.

Seuraavana J.K.B. valloittaa Kokkolan Vapun.

J.

Klo. 07.15 Kello soi ja ei kun päätöntä ryntäilyä pitkin kämppää. Kaikki tavarat oli taas kateissa vaikka ne olikin illalla laitettu valmiiksi oven viereen niin silti mikään ei ollut paikoillaan. Lopulta olin kuitenkin autossa ja Juhan oven edessä ja jossain vaiheessa myös Pate oli ilmestynyt autoon ja poikaorkesteri oli kaffilla kalajoen ABC:llä. siitä ei taas oo mitään muistikuvaa kuinka sinne pääädyttiin. Matka jatkui taas tuttuun tapaan ala-arvoisia juttuja jauhettiin ja puhuttiin pahaa muista ihmisistä ja bändeistä jne.
Kuin ihmeen kaupalla oltiinkin yhtäkkiä Rovaniemen Nesteellä juomassa limukkaa ja kaffia, kyllä oli matkan teko sitten mennyt nopeasti. Muitta mutkitta saavuttiin Pyhälle ja kellokaan ei ollut yhtään enempää kuin 17.23 kamat lavalle joka oli jälleen mukavan positiivinen yllätys, “hei tuossahan jää jopa tilaa kääntyä kitaran kanssa niin että rummut ei kaadu.” Sali oli suhteellisen kookas eli saundzek tarkoitti sitä että hanat kaakkoon ja safkalle.
Illan DJ. liittyi seuraamme ja kertoi meille illan aikatauluista ja kuvioista me nyökkäilimme ja painuimme huoneisiimme nukkumaan ja suihkuttelemaan.
Huoneet oli aika mageet mutta teksti TV.n puuttuminen kyllä harmitti koska oli kuitenkin Formula viikonloppu ja ei voinu yhtään seurailla tilanteita. Tästä pitää kyllä vielä mainita Ohjelmatoimiston sedille että lisäävät siihen meidän raideriin teksti TV.n.
No keikkakin se sieltä lopulta tuli kuin varkain puun takaa.
Porukkaa oli niin ,,,keleesti liikkeellä ja kaikilla tanssi vaihde päällä ja me ei tietenkään taaskaan provosoitu yleisöä laulamaan ja tanssimaan kuin olisi ollut viimeinen päivä vuotta 1999. Erityisenä jäi mieleen juhan bassosoolo katonrajassa kaiuttimien päällä tasapainoillen ja se miltä haisee kuin useampi sata ihmistä jotka ovat hiukan nauttineet, huutaa kohti “IT’S MY LIIIIFE AND IT’S NOW OR NEEEVVEEER!” keikan jälkeen jäimme discoon ihmettelemään ainoastaan sitä että mitä teimme discossa ylipäätään.
Lopulta kömmimme huoneisiimme.

J.

Joopa joo edellisen lapin rupeaman jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista mm. auton katsastus omine pienine ongelmineen mutta lopulta J.K.B.-mobiilista tuli kuitenkin täysin turvallinen ja laillinen hiihtoliiton ja Suomen valtion hyväksymä ajopeli. Se puhe mitä tuli vuodatettua että bändimme reenaa ja pitää bändi palavereita tämän keikka tauon ajan oli tottakai silkkaa palturia. Paten näin kerran Talles Pubin vessassa ja Juhan kanssa tein säröpedaali kaupat muuten ei sitten hirveesti musiikista keskusteltu ja tämä tarina on tosi.Kitaraa tuli toki soiteltua milloin missäkin tilaisuuksissa ja kokoonpanoissa ympäriinsä. No enivei bändi on taas täysin latautunut ja voimissaan nuoruudenintoa puhkuen uusiin haasteisiin joista seuraava on perjantain herääminen joka tapahtuu noin. pari tuntia ennen sian pieremää. Poropillit on viritetty ja Kawai on taas kuosissa eli Juha on teipannut vanhan kunnon syntetisaattorinsa taannoisen porras onnettomuuden jäljiltä entistäkin ehommaksi kokonaisuudeksi. Kamera otetaan taas mukaan ja kuviakin otetaan niiden ilmestyminen tänne kestää taas oman luovan aikansa mutta te kaikki lukijathan jaksatte sitä odottaa kuitenkin vaikka maailman tappiin. Enempiä jauhamatta, palaillaan asiaan taas kunhan aikaa riittää.

J.

Kokoonpano Jussi & Henkka oli taas tukevasti tien päällä eli meikä käveli sen puoltoista korttelia keikalle, onhan se vähän toista ku ajaa Suomen halki autolla mutta keikkareissu silti, voisihan siinä kolmessa minuutissakin kertyä vaikka minkälaisia tarinoita paitsi niitä tarinoita nyt ei sen kummemmin ruveta kertomaan. Klo 21.00 ruuvattiin saundzekkiä ja sitten pizzalle biisilistaa sopimaan, no siinä nyt ei ollut hirveästi sopimista pistettiin vaan molempien soittajien muistamat bluesit jonkinlaiseen järjestykseen tai epäjärjestykseen. klo 22.03 Värilamput palaa ja kolmensoinnun runttaus alkaa. Yleisön mukaan saaminen ei ollut tälläkään kertaa hirveän vaikeata. Toisessa biisissä lavalle tunki Riverdale Bluesbandin Tero harppuineen ja jami meininki on helmeilevän tajunnanräjäyttävän mahdoton. Näitä Teron vierailuja kesti sitten pitkin iltaa tasaisin väliajoin, tosin näihin harppu vierailuihin piti aina venyä sen verran että biisi piti soittaa A-duurista koska illan harpisti vieraallamme ei ollut sattunut jäämään takin taskuun kuin D-harppu. Klo 00.17 Henkan kitara oli hetken epävireessä. Klo 00.36 Minä soitin tämän vuoden ensimmäisen väärän äänen. Klo 01.12 Henkka soitti epätahdissa kolmen iskun ajan Klo 01.30 Encorena Beatlesin Help, minä laulan väärin mutta onneksi yleisö muisti sanat ja lauloi laulun sitten loppuun oikein. Keikan jälkeen saimme sitten olalle taputuksia taas oikeen roppakaupalla ja tämä jo lähes perinteinen manageriehdokaskin löytyi, on se kumma ku joka kaupungissa ja joka keikalla löytyy joku joka voisi ruveta manageroimaan bändiämme. Nää valomerkkimanagerit on kyllä hupaisia veikkoja jokasessa kaupungissa ja jokasessa kuppilassa on vähintään yksi ja saatana että on hassua ku ne kaikki on Seppo Vesterisen henkilökohtaisia hyviä ystäviä ja ne kaikki on aloittaneet Irvinin roudarina ja niillä on kokemusta alasta niin v.tusti. Pitäis joskus oikeen piruuttaan ottaa numero ylös ja ruveta sitte soittelemaan joka päivä muutaman kerran ja jauhaa niin perkeleesti kaikkea paskaa ja kattoa kuinka kauan ne pelaa roollissaan mukana mut eihän sitä ikinä jaksa.

J.