Jussi Kananoja

Klo.08:45pipipi pipipi pipipi, AAAAAAAAA Mitä H…ettiä!, ai niin keikalle. Vaatteet päälle ja reppu selkään. Normaalia reittiä Juhan kautta patavarastolle missä Pate odotti palikkapussukan kanssa silmät väärinpäin epätoivoinen ilme naamalla. Ajetaan, ajetaan, ajetaan, matkustetaan, reissataan ja ajellaan ja sitten ollaan jo puolimatkassa jonka jälkeen nopeusrajoitus vaihtuu kaheksastakympistä kuudeksikympiksi jonka jälkeen taas ajetaan, ajellaan, matkustetaan ja taivalletaan kohti Hankoa. klo17:20 ollaan saatu jo majapaikan avaimet ja mennään pelipaikalle jossa baarin omistaja on avaamassa ovia ja roudaa meidän kanssa kamat lavalle ja auttaa saundtzekissä. Tässä on se syy miksi Hankoon voi lähteä vaikka pistokeikalle, hommat perkules toimii paremmin kuin niitten edes tarvitsisi toimia. Grönaniin ku menee keikalle niin ei ikinä tartte kysyä mistään että, mites tää juttu ku,,,,,,,,,,,,, aina se ehditään kertoa ennen kuin kysytään ja kaiken lisäksi kaikki on jo kerrottu ja hoidettu ennen kuin me edes tiedetään että meillä on siellä keikka. Itse keikkaan, Uudet JBL:n megakaitsarit suolti muuten tosi miehekkäät saundit kunhan vaan opittiin ne säätämään, tämähän oli eka kerta ku ne oli keikkatilanteessa käytössä ja enää ei muita käytetä piste. Kello tulee puoleen yöhön ja valot syttyy jonka jälkeen pari tahtia sähkösirkusta ja Hankolaiset syö meidän kädestä vaikka “palanuttapitsaa” (insaidjuttujynou). Hirveätä rokkausta ja kohkausta, taas saatiin uusi desipeli ennätys aikaan ku käskettiin laulaa mukana, nokian kompassivatupassipuhelimen desibeli mittari sekos ihan täysin mutta niin sen pitikin. Joissain vaiheessa huomattiin että baarin omistava tahokin oli lattialla ja suu kävi allekirjoittaneen kanssa samaa tahtia, paitsi itse saatoin kyllä laulaa väärinkin koska meno oli niin hulppeata että sanat tuntivat välillä katoavan rajallisesta muistikapasiteetistäni. keikka ohi ja aivan liian moni olisi halunnut taputella olalle tai muuten vaan juttelemaan joten suuntasimme bäkkärille joka muuten oli myös viimeisen päälle. Itselläni oli “pienoinen” flunssan poikanen joten aika nopeesti tuli lähettyä nukkumatin juttusille. Aamulla rise & shine, aamupala oli ihan niinkuin viimetalvelta muistelimme, perskuleen hyvä. Back to Grönan ja siellä tuli taas omistava taho auttamaan roudaamisessa, kamat oli pian taas autossa ja kotimatka alkoi jonka jälkeen se jatkui, jatkui, jatkui, jatkui, jatkui ja siinä puolimatkassa mentiin katsomaan huoltoasemalle erästä jääkiekkopeliä josta emme halua enään koskaan kuulla sanaakaan. illalla kotona ja uutisissa tuli juttua jostain lätkämatsista jota ei koskaan edes ole pelattu, s..tanan ruottalaaset.

J.