Jussi Kananoja

Taas sitä pakkailtiin autoon soittimia ja evääksi leipää ja piimää vaan. Kompassin suunta kohti kauhajoen Sambabailuja. matkan aikana kerkesin näkemään koko Suomen suven sää kirjon lähtiessä oli hiacen sisälämpömittari noussut sauna lukemiin mutta Jurvan kohdalla oli kuitenkin jo monsuuni sade, perillä oli sitten jo Lontoo tyyllinen pilvinen ja synkkä sää. Saundtsekin ajankohdasta ei kuitenkaan kukaan tiennyt mitään eikä oikein mistään muistakaan ajankohdista, kulutin sitten luppoajan puhumalla miksaajan kanssa kaiuttimista ja vahvistimista hyvää ja pahaa. Lopulta saundtsekkiä hoitamaan ja lavasaundit oli aika jees paitsi omaa soittoa ei vissiin koskaan voi kuulla. Takahuone jutut oli kauhajoella kondiksessa ja vaatteet vaihtoon ja kiireen vilkkaa lavalle. Homma lähti käyntiin kuten monasti aiemminkin ja shöytä tarjoitiin isolla kädellä. Soitto kulki ihan ok itse en silti mielestäni soittanut mitenkään ihmeellisesti, en väärin mutta se hulluus ja itsensä ylittäminen loisti kyllä poissa oloaan. No eihän sitä aina tarvi olla maailman mahtavin kitaristi jos rutiini tasokin riittää siihen että olalletaputtajia riittää:) Keikka ohi ja minä & Jartsa pakattiin omat romumme autoihin ja häivyttiin pelipaikalta ennemmin kuin kukaan ehti kissaa sanomaan.

J.

Kovaa menoa Vaasan yössä oli jälleen luvassa ja meikä oli kyllä kovassa vedossa ei voi muuta sanoa. Viime aikoina on pahasti tuntunut siltä että kyllä mä ehkä vielä joskus opin soittamaankin. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat biisit tuli soiteltua muutama oma klassikkokin väliin. Lauantaina pitää taas soittaa ja minähän perhana olen kuin banaani vanhetessaan joka päivä vaan mädäntyneempi saundi,,, ei ku siis hyvinhän se taas menee.

J.

Minähän taas meinaan myöhästyä paikalta mutta muistin siinä Ilmajoen suoralla että minähän tunnen paikallisen laulavanserifiin ja ei se mua kehtaa sakottaa ku hoidan sille kuitenkin muutamia keikkoja joka vuosi. Lopulta olin paikalla lähes ajoissa. Kovaa reeniä vedettiin ja Free Spirit musiikki rupeaa tuntumaan jo ihan tutulta, ei muutaku levyä purkittamaan.

J.

AAAAAHHH! rise & shine keikkabussissa huonosti koiranunta nukutun yön jälkeen suuntailin TangoBäkkärille aamupaloille ja suihkuun. tuli siinä bäkkärillä keekoiltua ja seurailtua muiden artistejen aamutoimia ja päiväkeikkoja mm. joitain kuninkaita ja prinsessoja oli matkassa lukematon määrä. Taisin siinä sivussa seurata myös hetken jonkun idolsvoittajan keikkaa ja pakkohan siitä oli häipyä pian päiväunille. No niitä unia ei liian kauaa kestänyt kun valomiehemme Lasse 7päivää julkaisun flaierityttöjen kanssa tulee möykkäämään ja vaihtamaan seiska kuteitaan, “joo v.ttu tänäänkään ei sitten visiin nukuta”. Nukkumatti sitte hylkäs meikäläisen ja Lassen matkaan vaan bäkkärille jonka kautta bilepuistoon tsekkaamaan Imatralaisen kilpailijamme OsmosCosmosJotainBändin keikkaa. Keikkahan oli mielestämme perhanan onnistunut, ainut että itse jäin odottelemaan sellaista kunnon maailmanvaltias kitarasooloa jota ei kuitenkaan ilmeisesti ikinä tullut, no ei muistella pahalla hyvin jätkät veti,,, pulkkaa. Taas yritin mennä päiväunille mutta v.tut ei siitä taaskaan mitään tullut, kyllä siihen taas tuli jotain 7päivää tyyppejä, tällä kertaa tosin sain muutaman seiska paidan joista olen tietysti mahdottoman kiitollinen. Keikkakin taas pääsi alkuun ja ei se nyt aivan maailman maagisinta soittoa ollut väsyneiltä jätkiltä mutta yleisö tuntui olevan taas menopäällä joten, tulitikut silmiin ja hymyä naamalle vaikka itku meinas tulla ku niin väsytti. Edellisenä iltana jäi sellainen fiilis että “joo joo tuokaa se Van Halenin Eetu vaan tänne lavalle niin mä tilutan sen suohon 200-0″, no lauantain keikalla ei ehkä ihan niin hyvin menny mutta kyllä mä sen OsmosCosmoksen jätkän silti kyykytin 800-2,,, ei ny ihan nollille kuitenkaan. Enkoret vedettiin ja nopeesti pois paikalta.

J.

Taas olin jotenkin aikatauluttanut hommani niin että just ja just soundtsekkiin kerkesin. Olin myös ottanut mukaan vähän mikrofoni kalustoa että saatiin Juhan “padat” stereoksi mikitettyä. Eli patojen saundin olis ainakin pitänyt olla timantin kova, minähän en siitä mitään tiedä koska itse olin lavalla mutta “kai se ny oli, hä!”. Biisilistaa oli vähän uusittu ja mitään reenaamisia ei tietenkään tarvita, reenaminen on lahjattomien taiteilijoiden hommaa ja mehän ollaan sielumme rahasta myyneitä projätkiä. Soundtsekin jälkeen “Viimaan” vaihtamaan kuteita ja pian mentiin. Yleisö tuntui olevan mukana suunnilleen ekoista tahdeista ja saihan siitä itsekkin aivan omanlaista voimaa ja fiilistä. Vaikka mitään en myönnä niin olihan siinä kuitenkin yksi niistä uusista biiseistä aika erilainen kuin levyllä, tästä lantsan tempovalinnalle erityis kiitos. Eipä sitä silti kukaan tainnut huomata, projätkänä paikkasin tilanteen tietysti kunnon rokkikukkoilushoulla ja miljoonien nopeiden nuottien jonoilla. Muutenkin tuntui että omassa soitossani oli maaginen tatsi ja kuvittelin hetken olevani Ynkkä M. länsinaapurista. Enkoreiden olisi kait toivottu jatkuvan seuraavaan iltapäivään mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan niin myös tämä keikka.

J.

Niin tulihan siinä ajettua synnyin kotini ohitse ja joo kyllä se oli edelleen punainen tupa ja perunamaa, niin onko Ilmajoella muunlaisia taloja. Kyllä meinas jo soitto väsyttää tässä vaiheessa viikkoa mutta ei auta kolmen viikonpäästä studioon ja vielä olis niinku koko bändin tuotanto opettelematta ja ennenkaikkea ne biisit mitä sielä studios sitte vedetään. jotenkin siinä edistyttiin ja päästiin johkin päätöksiin joissain asioissa. Lopulta pääsin kotiin ja laskeskelin että “matkailu avartaa ja opin diesel tekniikkaa” tällä viikolla taas jonkin verran.

J.

Päivä alkoi kotona hitaasti ja itsevarmasti. Vähin äänin taas kamaa kantoon ja Hanna Ruuskasen ja Junnu Ikosen Saundtsekkiä Talles pubiin jonka jälkeen helvetin kyytiä Seinäjoelle Covermakesin keikalle. Kamat oli lähes pystytetty kun meikä saapuu puolikuolleena haamuna paikalle virittelemään kitarashowta paikoilleen. Pienen odottelun jälkeen lavalle ja jotenkin ihmeen nihkeesti meinas irrota, väkisin kuitenkin puskettiin ja ehkä viimeset 5-6 biisiä kulki jo niinku pitääkin ja itse sain uniklupikohdassa jostain ihan uutta potkua elämään ja kyllä lähti. Eniten jäi keikasta ehkä mieleen se että ainakun meni mikrofonin lähelle niin kitaran vire putoaa, mitä vattua prkl. Keikan jälkeen sitte tajusin että joku oli asettanu valot vähä turhan alas hyvä ettei naama palanu, kitaran kielet lämpeni aina lavan etuosaan eksyttyäni niin paljo että vire putos 1/4 askeleen, tai jotain. No keikka ohi ja parit enkoret perään. pellit vielä helisi ku meikä istu jo autossa ja kohti Vaasaa backlinea purkamaan kovalla kiireellä.

J.