Jussi Kananoja

No niinhän siinä taas pääsi käymään että taiteilijat Kananoja & Aalto oli jälleen pakotettuina keikalle kun joku muu jätti pystyyn. Lehdessä oli lukenut että sejase soittaa bluesia joten sitä piti siis korvaavankin kokoonpanon soittaa. Kirjoitin kotona paperille jokaisen bluesbiisin nimen ja sävellajin jonka uskoin osaavani ja kiikutin listan Henkalle tunti ennen keikkaa. Viiden minuutin ajan muka reenailimme ja sovimme miten mikäkin biisi soitetaan ja Henkka totesi että eiköhän nää nyt osata, mennään syömään. Valot syttyy ja bluesi raikaa jopa omia odotuksiamme paremmin siihen asti kunnes tekniikka pettää Henkan kielen katkeamisen muodossa. Kielet saatiin kuosiin ja tiukka bluespaahto jatkuu ankarammin kuin koskaan aiemmin. Jotkut sitä toista bändiä katsomaan tulleet tietenkin pettyivät kun lavalla ei ollut sitä mitä piti mutta jäivät kuitenkin diggailemaan meikäläisten kohellusta. Viimeisessä setissä homma luisti jo niin kuin olisimme keikkailleet useamminkin yhdessä. Lopulta koitti aika “Little Wingin” ja keikka oli ohi. Kiitokset ja olalle taputtelut tulivat jälleen kerran monista suunnista ja me patsastelimme kuin isommatkin tähdet.

Vähänhän se tietty jännittää aina ku näkee Helsinkiläisen, niistä kun ei ikinä tiedä millä tuulella ne on ku ne tänne maalle joutuu tulemaan. Onhan sitä nähty keikka ja miksaus matkan varrella mm. Oululaisia, Tamperelaisia, Amerikkalaisia ja ties mitä mutta Helsinkiläisen näkeminen on aina jotain vähän perhanan uskomatonta. Yhtä uskomatonta ku se että kuinka paljon parempina Vaasalaset pitää itteensä ku esim. kaikki muut maailman ihmiset.

No Pave oli kuitenkin ok tyyppi, laitettiin ukolle timantin kovat saundit. Äijjä lähti hotelliin ja minä kotio soffalle nukkumaan. Illan keikka tuli sit ku tuli ja Pave oli timangin kova äijjä lavalla. Saundit oli tietty niin hyvät että kuka tahansa amatöörikin olis kuulostanut hyvältä. Keikka ohi ja tähti häipyy Vaasan yöhön ja miksaaja tekee sitä mitä se nyt tekee kantaa romuja pois lavalta ja saa paskan palkan siitä hyvästä että oli tehny niin hyvän äänen että kuka tahansa amatöörikin olis kuulostanut hyvältä.

Eikä siinä vielä kaikki videotakin päästään tekemään ihan ison maailman tyylliin. Marraskuun lopussa räjäytetään rytmikorjaamon katto ja keekoillaan kuin amerikan tähdet 80-luvulla.