Jussi Kananoja

Tokaa keikkaretkeä Free Spirit Orkesterin kyydissä ja suuntana Kokkolan Balls jossa orkesteri on jo jonkinlaisessa kulttisuosiossa. Matkahan alkoi osaltani raskaasti koska unta ei juurikaan ollut edellisinä päivinä saanut kiireiden vuoksi. aamulla sitä vaan oltiin jo Free Spritin keikkabussissa ja nukuttua ei oikeinsaanut sieläkään pieniä torkahteluja lukuun ottamatta. Matka Kajaaniin tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta päästiin Ballssiin ja puolet henkilökunnasta oli meitä vastaan ottamassa jo ulkona ja roudaus apua tuli kiitettävästi. Kamoja pystyteltiin ja kaffia lipitettiin että silmät pysyisivät auki. Sandtzzekki valmiina ja sieraimet kohti hotelli kajanusta. Iloksemme huomattiin kitaristi kollegani kanssa että huopneessamme on sauna. No sauna päälle ja saunomaan. Sami tuli kuitenkin jossain vaiheessa iltaa keskeyttämään saunomisen ja ilmoitti että keikkakin tuossa olisi jos vain herroille tilutaiteilijoille sopii. Eihän se periaatteessa olisi sopinut kun saunassa pystyi myös seuraamaan TV:tä, eli kaikki mukavuudet oli kohdillaan.
Pelipaikalle saavuttiin ajoissa ja takahuonessa jouduttiin silti kyykkimään tovi ennen kuin Ralffi pisti savut ja valot käyntiin. Mun monitorista ei tietenkään kuulunut muutakuin Samin laulu mutta enpä sen silti antanut haitata ja lauloin silti stemmaa kovaa ja korkeelta. Loppu settiä kohti tilutus senkuin yltyi karaten lopulta täysin käsistä. Keikan jäkeen oli olo kuin oravalla. Unta ei ollu saanu pariin päivään ja energia juomia oli nautittu niin paljon että energiaa olisi riittänyt vaikka uuteen talvisotaan. Keikan jälkeen saimme huomata että tilusoolot oli purreet paikallisiin kitarahevin ystäviin. Olalle taputus ei olisi varmaan päättynyt milloinkaan, nimareita sai raapustella pitkin iltaa vaikka kuinka paljon ja kehuja sateli.

Hotellille saavuttuamme kitarasankarit lämmittivät tietenkin saunan ja saunominen jatkui pitkälle aamuyön tunteihin. Väsyneenä aamupalalle joka oli kyllä aika luksusta, Kiitos vielä kerran kokeille ja muille.

Seuraavana päivänä se roudaaminen ei taaskaan maittanut. Nimmareita ja valokuva poseerauksia fanejen kanssa kolmen tunnin unien jälkeen, mies kyllä kestää vaikka hammasta purren. Kotimatkasta en voi juurikaan kertoa mitään koska nukuin lähes koko matkan Kajaanista Seinäjoelle. Seinäjoelta vielä pieni puristus omalla autolla kotio.

Vähitellen sitä alettiin heräilemään kellon näyttäessä puoltapäivää. Aamuhan alkoi tietenkin saunomisella jonka jälkeen odottaisi roudaus. Kamat liikkuivat autoa kohti jotenkin normaaliakin hitaammin ja matalataajuustaiteilija liittyi roudaukseen vasta kun suurin osa johtolangoista oli jo paketissa. Auton keula kohti Kokkolaa ja matkan teko alkoi normaalilla paskanpuhumisella muista orkestereista. Matka ei onneksi ollut pitkä ja niinpä sitä oltiinkin Kokkolassa alta jartsan. Seuraavan päivänä olisi isänpäivä ja eikun kauppoja kiertämään josko löytyisi isälle jotain kivaa. Kaikki avoinna olevat kaupat kierrettiin mitään löytämättä ja juutuimme anttilan kahvioon tappaan aikaa. Kahvia lipitettiin ja arvosteltiin ohikulkijoita. Kellon näyttäessä varttiavaille kuutta tungettiin vaaralliset poikabändiläiset takaisin autoon ja mentiin baariin jonne meidät oli tilattu. Yllätys oli suuri kun näimme paikan, lavahan oli perskuta käsittämättömän hyvän kokoinen ja muutenkin loistavasti suunniteltu. Lavan eteen oli mm. rakennettu paine aita ettei innokkaimmat fanit lennä jalkojemme juureen jossa he kuvainnollisesti kolmen tahdin jälkeen kuitenkin palvovat meitä. Saundtzzekki sujui muitta mutkitta ja saundit oli täyttä timankia. Takahuone tarjoilu oli myös kohdillaan, oli voileipiä joka lähtöön, kyllä soittajan kelpaa. Voileipien jälkeen itse otin pienet päiväunet ja komppi veljekset keskittyivät keskustelemaan Kokkolalaisen herrasmiehen kanssa joka oli juuri päässyt ulos eräästä Vaasalaisesta Rantahotellista. Oli kuulemma kaverilla kohtuu levottomat jutut, minähän en siitä mitään tiedä koska näin lähinnä unta lottovoitosta ja muusta mukavasta.

Värivalot oli tällä kertaa ohjelmoitu soiton ohjaamiksi ja valot syttyivät hianosti vasta kun ensimmäinen biisi lähti käyntiin, luksusta. Porukkaa oli isänpäivän aatosta johtuen kohtuu niukasti mutta kyllähän se baari ekan setin aikana silti näytti pikkuhiljaa täyttyvän. Taukoa vietettiin oikein bändeille suunnitellussa takahuonessa jossa oli tussit valmiina seinien tuhrimista varten. Huomasimme että monia tuttuja bändejä oli käynyt vierailulla. Pate joka on bändimme virallinen seinien värittäjä kirjasi myös meidän tervehdyksemme sinne muiden joukkoon ja toka setti kutsui.

Armotonta kosiskelua ja yllytys puheenvuoroja käyttäen saimme kuin saimmekin paikan rokkaamaan tahtomallamme tavalla. Encoret soitettiin ja vaikka yleisöä oli vähän niin olalle taputuksen määrä oli rajatonta. Kamat pisteltiin autoon hyvällä tahdilla vaikka Kokkolalaiset fanimme olivatkin sitä mieltä että meidän olisi pitänyt jäädä Kokkolaan. Auto nytkähti taas liikkeelle ja onneksi matka oli lyhyt ja oltiin kotona järkevään aikaan.

Syksyn Pelottavin orkesteri J.K.B. pakkaili kamoja autoon ja kylmäkin oli. Viikonlopun ohjelmaan kuului Kärsämäki ja Kokkola. Kompassin suunta näytti ensin Kärsämäen Jones Baaria jossa aiemmin emme ole vierailleet. Steamrollerin jätkiltä oli kuultu että meno olisi hurjaa mutta lavan sijoitus vähän hassu. Matka oli jälleen pitkä ja uuvuttava. Perille päästiin ajoissa ja huomattiin että kyllä Steamrollerin ukot oli oikeassa lavan sijoittelusta, basistin sijoitus kun meni niin että yleisö pääsisi halutessaan basistin selän taakse seisoskelemaan basistin sitä huomaamatta. Me ei kuitenkaan siitä säikähdetty vaan aseteltiin kaikki hianot laitteet lavalla ja zaudzzekki tehtiin hartaudella. Saudzzekkiin sisältyy myös aina jotain ongelmia, tällä kertaa se oli valoteline joka oli menettänyt otettaan auton kyydissä, ei silti mitään niin suurta mistä ei olisi roudarinteipillä ja mielikuvituksella selvinnyt. Majoitustilatkin meille oli varattu ja sauna tietty. Ruokailun lomassa tehtiin biisilistaa kuten satoja kertoja aiemminkin. Keikka lähestyi ja saunasta ei olisi millään malttanut lähteä koska ulkonakin oli niin kylmä ja sisäkautta ei lavalle päässyt.

Värivalot syttyy ja “Terävästi pukeutuva mies” lähti soimaan. Pienen yleisön kosiskelun jälkeen tupa rokkaa tuttuun tapaan ja soitto kulki. Tauolla saimme kuulla normaalit kiitokset ja jotkut kertoivat tutustuneensa bändiin jopa kotisivuilla. Toinen setti oli vieläkin tiukempaa rynttäystä ja kansa hurrasi kuin lätkämatsissa. Keikan jälkeen saimme kuulla useasta suusta kuinka mahtavia ja ylivertaisia olimme. Tämän kaiken kehumisen jälkeen päädyimme tietysti saunomaan.