Jussi Kananoja

Taas mentiin, ja kovaa. Orkesterimme lähti tällä kertaa suorittamaan extreme tehtävää Lohjalle. Extremeä siinä oli se että Rumputaiteilija Björni otettiin kyytiin Tampereelta missä hän oli ollut suorittamassa Patarumpujen yms. kummallisten kalistimien helistelyä jossain ihmeen orkesterien SM-kisoissa tai jotain sinne päin. Toinen Extremeksi luokiteltava teko oli ajaa aamuksi Vaasaan koska Taiteilija Aallon oli määrä olla klo.10.00 musiikkiopiston päätöskonsertissa opettajan ominaisuudessa. Perille kun oltiin päästy saimme huomata että Lohjalla ihmiset ovat ystävällisiä. Soundsekin lomassa seurailimme Portsarin kanssa jääkiekkoa ja kuin varkain kamat olivat taisteluvalmiudessa. Takahuoneessa pitkien päiväunien jälkeen oli aika vaihtaa Suomen pelipaita päälle ja ei muutakuin ottamaan tilanne niin sanousti haltuun. Muistaakseni tokassa biisissä homma oli paketissa ja Lohjalaiset palvoivat meitä. Toinen setti oli jo sitten alusta lähtien selvää pässinpaistia. Jengi oli ihan pähkinöinä ruusuorkesterin esittäessä sirkustemppuja ja paskoja spiikkejä. Keikan jälkeen plokkarista portsariin tuli kyselemään,
-”mitä te oikein teitte kun jengi noin villiintyi, täälä on yleensä aika kylmä vastaanotto bändeille. Ei täälä oo kukaan ennemmin tanssinu tai mitään muutakaan ja nyt koko sali riehu ja laulo mukana?”
Ei siinä sitte paljo muuta voitu ku kiitellä.
Roudaus alkoi sitte jo pilaamaan tunnelmaa koska sen jälkeenhän allekirjoittanut ajaisi yön aikana kotia ja matkaa ei olisi ku vaivaset neljä ja puolsataa kilsaa. Kotia päästiin ja kyllä väsytti.

Keikkakalenteriin tulee vähän väliä päivityksiä ja valokuvia lisällään silloin tällöin. Rosie’s Playground saa ehkä jossain vaiheessa omat sivunsa joilla jokainen jäsen saa kertoa oman elämäntarinansa musiikin parissa. Se että koska nämä tarinat ovat valmiit ja koska koko sivut ovat valmiit on itselleni suuri arvoitus, työn alla kuitenkin. Siitepölyaika joka itseäni vaivaa kohtuullisen lahjakkaasti siirtää trubaduuri demobiisejen julkaisua siihen kohtaa kesää jolloin hengittäminen ja laulaminen muodostuu jälleen helpommaksi. Sillä aikaa kandee kuunnella vaikkapa “hittejä & Harvinaisuuksia”  osiosta Free Spirit orkesterin viimevuotinen demoversio videobiisistä ”Until the night”.

Ruusu-orkesteri oli jälleen kerran tienpäällä ja jälki oli tyrmäävää. Bändin soundi ja yhteensoitto tuntuu paranevan joka keikalla, nyt oli jopa bassosoolo oikeasti melkein hyvä. Se että kaipaako kukaan oikeasti bassosooloa ei ole tiedossa, eikä oikeastaan kiinnostakkaan. Tällä kertaa päästiin pienellä roudaamisella koska talonpuolesta oli oma PA-käytössä jota käytimme osittain ja lisäilimme siihen joitakin omia lisäpalikoita täydellisen soundin saavuttamiseksi. Matka ei ollut onneksi pitkä, mutta uuvuttava ja sateinen se oli silti ja torstai-ilta. Matka taittui jälleen kerran muita bändejä arvostellen sanotaanko jopa haukkuen. Perillä oltiin ajoissa ja ruoka oli hyvää, voi pojat. Torstai-iltana ei meinannut eka setti saavuttaa ihan sellaista hurmosta johon olemme tottuneet mutta toka setti löysi sitten jo yleisönsä ja Kokkola oli jälleen kerran polvillaan. Tuntuu että Kokkolan seudulla ja keskisuomessa meidän touhuihin suhtaudutaan aika perhanan innokkaasti, ehkä sitten kuitenkin on tehty edes jotkut asiat oikein joskus jossain. Keikkaviikkohan alkas jo keskiviikkona trubaduuri meiningillä ja lauantaina mennään taas Duona sotkemaan Fontana Clubin pasmat täydellisesti. Ensi viikolla Ruusuorkesteri käväisee ihasuttamassa Lohjalla ja Lohja tulee satavarmasti olemaan polvillaan.

Raskas aherrus PA.n pakkaamisella alkoi jo puoliyhden maissa ja kamojen ollessa autossa alkoi karavaanimme taivaltaa kohti Orivettä. Normaaliin tapaan kaffit Lapuan ABC.llä ja muiden bändejen säälimätöntä haukkumista koko matka Orivedelle. Perillekkin päästiin ja baari oli mukavan tuntuinen mesta. Ensimmäisenä meitä tervehti Asiallisen tuntuinen Baarimestaritar joka kysyi ensimmäisenä haluatteko saunan lämpöiseksi ja kuntosalikin löytyy. Lava oli hyvän kokoinen mutta paskamaisen mallinen PA.n sijoittelun vuoksi, mehän siitä tietenkin superpro ammattilaisina selvisimme muitta mutkitta. Vapaa-aikaakin jäi ihan riittävästi kun matkaan oli lähdetty ajoissa. Bändin jokainen jäsen tietenkin löysi oman tapansa käyttää luppoaika ennen illan Showta. Pientä biisilistan muokkaamista harrastettiin ja pääsiäiskiertue paitojen sovittelua. Saunomaankin lopulta päästiin, kunhan kaikki olivat ottaneet sen oman rentoutumis rituaalinsa roudauksen jälkeen. Saunomisessa ja perinteisessä sähläämisessä ajankuluessa muistimme taas sen itse tarkoituksen miksi siellä Oridevellä ylipäätään oltiin, soittaakkin pitäisi.
Salaa hiippailin lavalle käynnistelemään efektejä ja systeemeitä jotta show olisi mahdollisimman amerikkaa päätin vielä pistää sen maankuulun intromme soimaan jonka loppuessa valot syttyvät ja henkka alkaa tempoa “Terävästi pukeutunutta miestä”. Ensimmäisessä setissä ei oikein kulkenut mutta eipä ollut yleisökään aluksi kovin yhteistyö kykyinen. Paskat me siitä ja tokaan settiin tuli sisuuntuneempi bändi. Yleisö oli päätetty ottaa haltuun keinolla millä hyvänsä. Eli soitetaan “We’re not gonna take it” ja käsketään yleisön laulaa mukana, tää toimii jumankauta joka kerta. Sirkustemppuja vedettiin ja voittajiksi julistauduttiin viimeistään siinä vaiheessa kun encorehuudot oli niin kova äänisiä että oli pakko soittaa useampi encore ettei kukaan tuu ja kurista meitä. Keikan jälkeen meitä odotti niinkin ihana juttu kuin pieni autolla ajelu kohti hotellia joka sijaitsi naapuripitäjässä. Eikä siinä paljo väsyt ja nälät auttanu kamat vaan autoon ja tienpäälle. Perille saavuttiin ja nukkumatti kyllä löysi allekirjoittaneen ennätys ajassa. 

Aamun valjettua valuimme nöyrästi aamupalalle mättäämään kuvut turvoksiin ja vielä pienet aamupäikkärit ennen autoilua kohti Jämsää. Jämsässä allekirjoittanut kyllä löysi sen keikkaelämän päällimäisen tarkoituksen, hotelissa makaamisen. Tuolla kuvan sängyllä tuli lepäiltyä lähes koko se aika mitä Jämsässä vietettiin, no joo käytiin me syömässä ja keikkakin soitettiin mutta kyllä lepääminen vaan on miehekästä touhua.
Saundtsekkiä ruuvailtiin ajankanssa ja monessa erässä koska päiväunet piti aina välillä hoitaa pois alta ettei univelka yllätä. Siinä varttia vaille yksi lähti taas rokki raikaamaan ja yleisömäärä ei päätä huimannut, jätimme isoimmat panokset taktisesti toiseen settiin. Tauolla piti käydä vähän huoneessa lepäämässä että on sitten täysin latautunut kun toinen setti lähtee käyntiin. Toisessa setissä jengiä oli jo enemmän ja soittokin kulki mallikkaasti ja kylläpä ne fanit taas löysivät tiensä siihen lavan eteen bilettämään. Encoretkin taidettiin vetäistä ja kiireenvilkkaa taas omaan sänkyyn makaamaan. Aamupalalle oli taas tarkoitus mennä mutta eipä siinä hirveästi ollut lähtijöitä kun herätyskellot alkoivat soida. Kaikessa rauhassa soittajat valuivat alakerran diskoon keräämään soittimiaan. Roudaus tuntui kestävän tavallista kauemmin mutta kellosta katsottuna se taisi olla kuitenkin uusi nopeusennätys “kamat lavalta autoon”- olympialaisissa.

Matka Mänttään ei päätä huimaisi joten päätimme matkanvarrella vähän tutustua paikallisiin nähtävyyksiin, eli käytiin Rollsissa aamupalalla. Aamupalan ja taivalluksen jälkeen saavuimme Mänttään. Äärimmäisen mukavan ja asiallisen vastaan oton jälkeen seurasi maailman hitain sountsekki ikinä. Basaria ei meinattu millään saada saundaamaan. No lopuksi kuitenkin kaikki oli paikoillaan ja saundit oli timanttiset. Welhossa oli kaikki soittajapoikia kiinnostavat elementit kondiksessa; oli saunat lämpimänä ja ruoka oli mitä maittavinta ja se tärkein sänky oli oikein mukava maata ne 7tunnin päiväunet. Henkan keskittyessä lenkkeilyyn ja ties mihin, minä ja Pate tutustuttiin trivial pursuit peliin ja nukkumiseen. Vähitellen illan keikka lähestyi ja äijjät laahustivat kohti lavaa. Soitto kulki kyllä omasta mielestäni perhanan hyvin ja yleisöäkin tuntui olevan kiitettävästi. Ainut mikä vaivasi oli Henkan kitara soolojen buustaus ei oikein toiminut suunnitelmien mukaan. Ensiviikolla hoidetaan sellainen pedaali että soolot kuuluvat aivan takuvarmasti. Kovaa vääntöä vedettiin ja kyllä täytyy sanoa että yleisö oli jopa liian hyvin mukana siihen nähden että ei olisi mitenkään jaksanut soittaa encorea. Kovat wewantmooooorrr huudot kuitenkin pakottivat meidät pariin ekstra numeroon ja kyllähän sitä tuli biisit tietenkin taktikoitua siten että yleisö saa laulaa mahdollisimman paljon ja minä voin keskittyä vain suunnittelemaan reittiä huoneeseeni. Keikan jälkeen jaksoimme yllättävän kauan keskustella keskustelun haluisten ihmisten kanssa soittamisesta ja siitä kuinka keikkamme oli heidän mielestään ollut paras ikinä Mäntässä, joku tosin väitti Topi Sorsakosken olleen parempi. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksoimme tälläkertaa nousta aamupalalle ja kyllähän piti taas syödä liikaa. Aamupalan jälkeen kamat autoon ja rahat taskussa karkumatkalle kohti kotia. Muutamien mutkien kautta saavuimme kotiovelle ja kyllä oli taas kiva mennä soffalle makaamaan moneksi tunniksi. Seuraavalle keikalle tulee jälleen muutamia lisäyksiä äänentoistoomme ja showhun noin ylipäätään. Hyvää pääsiäistä kaikille ja muistakaa syödä mämmiä myös vappuna, se on muodikasta.

Keikkoja on ilmaantunut Trubaduurille, Duolle ja Rosie’s Playgroundille tasaiseen tahtiin. Trubaduuri päätyi vanhojen soittaja tuttavien yllyttämänä seilaamaan Itämerta ja Duo tuntuu olevan suosiossa etenkin kotikylässä. Uunituore ShowRock pumppu Rosie’s Playground tuntuu saavan myös jalansijaa Suomen keikkapaikoissa, vaikka sitä täydellistä täsmäiskua oltiin suunniteltu vasta ensi talveksi. Rosie’s Playground lähtee pääsiästurneelle huomenna aamusta ja tulee rokkaamaan keskisuomessa koko pääsiäisen.  Reissusta tulee tuttuun tapaan tarinoita ja turinoita, ehkäpä jopa reissun aikana, jos jostain löydetään tietokone käyttöön muutamaksi toviksi. PA-kalustoa on taas laajennettu ja muutamia uusia jippoja on luvassa jo huomenna.