Jussi Kananoja

Fontana kutsui taas ties kuinka monennen kerran. päiväsetti katutason terassilta oli tälläkertaa peruttu ja syystä ei ole tietoa. Saundtsek hoidossa jonka jälkeen alkoi se prkleen odottelu että kello hipsisi yli puolenyön. Valot syttyi ja kasari&ysäri radiohittiä paskojen spiikkejen saattelemana tuntui uppoavan paremmin kuin hyvin. Olin jopa huomaavinani että muutamia “faneja” jotka tuppaavat olemaan missä ikinä Vaasassa soitankaan oli valunut paikalle ihan vain ihmettelemään että mitä typerää se Jussi tälläkertaa tekee. Typeryys alkoi jo kotona valitessani vaatetusta illan keikalle, varmaan ei oo ikinä kellään ollu niin törkeetä kravattia keikalla kuin allekirjoittaneella ko. lauantaina. Siitä kravatista sitten riittikin hauskaa koko illaksi. Keikka toimi kaikenkaikkiaan hemmetin hyvin ja moni yleisöstä kyseli että koskas seuraava Vaasan keikka on? Sitä en voi valitettavasti vielä kertoa koska sitä ei ole sovittuna. Pieni tauko tässä keikkailuun kuitenkin nyt tulee. Palaillaan astialle kunhan on jotain kerrottavaa.

Kaikkia ennakko-odotuksia vastaan äijjät ja kamat autossa ainoastaan 5minuuttia suunnitellusta myöhässä ja keula kohti Jaalaa. Matkahan oli jälleen kerran pitkä, sateinen ja raskas. Perillekkin päästiin ja siinä se lava nökötti tyhjänä, jonkun tarttis vissiin roudata. Talon PA:ta hyväksi käyttäen jonkinlainen soundtsekki valmiiksi ja syömään mitä maittavimpia aterioita, kiitokset siitä. Keikka lähtee käyntiin ja Ruusuorkesterin historian pienin yleisö katseli huulet pyöreänä että mikä ihmeen sirkus tänne on saapunut. Vaikka yleisöä oli vähän niin puristimme kuitenkin omasta mielestämme omaa keskitasoamme paremman keikan ja kyllähän se vähälukuinen yleisökin kuitenkin innostui ja encorekin soitettiin. Keikan jälkeen saunomaan ja nauttimaan sämpylöitä. Aamulla ei oikeen ketään huvittanut roudata, ajaa kotio, eikä oikeen mikään muukaan huvittanut mutta kotiin taas kuitenkin lopulta päästiin.

Nonnii, tuli käytyä muutaman kerran Tukholmassa ja vielä useammin Maarianhaminassa. Raskas reissu kaiken kaikkiaan, Turun ja Tukholman välillä seilaaminen on yhtä työntekoa. Sielä ei ymmärretä herkkää muusikkoa ollenkaan vaan kokoajan pitää olla viihdyttämässä jossainpäin laivaa jollain lailla. Muutamana iltana sain ajalliseksi todellisen hurmoksen yleisöön ja ei tarvinnut itse laulaa kuin enssimmäinen rivi per biisi, se jos joku on kivaa. Muut tekee duunit ja itte nostaa palkat. Pariin otteeseen laivalla vieraili myös faneja Vaasasta jotka olivat tulleet laivalle ihan vain seurailemaan meikäläisen edesottamuksia, kiitokset heille ja 18. elokuuta nähdään taas Vaasassa. Sitä ennen rokkiorkesteri Rosie’s Playground tekee pikaisen visiitin eteläsuomeen sähkösirkuksineen päivineen. Taannoinen Oulun retkemme näytti olevan niin onnistunut retki jotta sieltä on ollut yhteydessä myös naapuribaarit, kivaa tälläinen kun soitellaan ihan kotio ja kysytään keikoille.