Jussi Kananoja

Taas mentiin, aluksi en oikeen edes tajunnu että eihän tää ookkaan vuoden eka keikka vaikka sitä lähes kokoillan spiikkailinkin. Eka keikkahan oli jo viime viikolla, mutta koska se tuli ja meni niin yllättäen niin eihän sitä voi muistaa. No jokatapauksessa parin viikon lepäilyn ja musiikittoman ajan jälkeen oli jopa ihan kivaa nousta takaisin satulaan tai takaisin sorvin ääreen, kuinka vaan asian haluaa ilmaista. Laulu ainakin tuntui kulkevan paljon kevyemmin ja puhtaammin kuin joulukuun keikkaruuhkassa. Tuli pudoteltua aika tunteella äärimmäisen monipuolista tavaraa ja kyllä se näytti kelpaavan myös niille jotka eivät sitä Helsinkiläisten tiedotusvälineiden markkinoimaa tipatonta tammikuuta viettäneet. Siihen nähden että oli tammikuu, oli meno Vaasalaisesta mittakaavasta katsoen jopa aika hyvää, yleisön laulattaminen vaati kyllä ajoittain kikka kolmosen ja nelosen, mutta kyllä sieltä silti lopuksi ääntä lähti ihan naapuritalon asukkaiden kiusaksi asti. Ensviikolle on parista kolmesta paikasta kyselty mutta kukaan ei osaa vahvistaa. Saa nähä ettei taitelija joudu vielä kahteen paikkaan samana iltana, eipä olisi sekään eka kerta:) Rokkaavaa viikkoa ja stay tuned.

Trubaduuri keikat rupee nyt oleen sovittuna kevään ajaksi ja nyt keskitytään Rosie’s Playgroundin keikkamyynnin volyymin kasvattamiseen keinolla millä hyvänsä, terveisiä Matille ja Markolle.

Hola! Niin siinä pääsi tosiaan käymään että Marc Over niminen herra oli ottanut ja sairastunut eikä soitto olisi kuulemma kulkenut. Silloin soitetaan yleensä kesken kesäloman suoraan Hietasaaren rannalle jossa Jussi juoksee hidastettua Baywatch juoksua punaisissa uikkareissa yläkroppa öljyttynä ja pyydetään keikalle, niin nytkin. Paikka oli vanha ja tuttu työympäristöni Talles Pub, mikään ei ollut muuttunut tsögä ja tsige(nimet muutettu) oli jo paikalla ja paranoidi olisi pitänyt soittaa heti kun artistin kengänkärki ylitti kynnyksen. Mirkku ja Markku(nimet muutettu) oli jälleen ennen yhdeksää taksin tilauskunnossa ja kaikki oli muutenkin kuin vanhoina “hyvinä” aikoina. Soundtsekit pöytään ja nopeesti piiloon koska pirkkolissu(nimi muutettu) yritti väkisin ängetä juttelemaan taiteilijana olemisen vaikeudesta ja nukketeatterista, niin ja tietenkin yritti pummata kaljaa koska olenhan hyvätuloinen muusikko jonka automaattisesti kuuluisi tarjota kaupungin suurelle taiteilijalle kaljaa ilman pummaamistakin.
Kyllähän se keikkakin lähti sitten lopulta käyntiin ja vähän meinasi olla nihkeätä soitto, ei oikeen millään irronnut tyydyttävää saundia kitarasta, kielet oli kyllä viime vuodelta joka varmasti ei ainakaan positiivisessa mielessä vaikuttanut sointiin. Raikuvien aplodejen saattelemana karkasin tauolle ja tsögä(nimi muutettu) yritti seurata perässä ja jankkasi jostain Poisonin biisistä jota ei osannut kuitenkaan sanoa vahvan humalatilansa vuoksi. Tauolla niitä näitä paskanjauhamisia vanhojen kolleegoiden kanssa ja eikun tokaa settiä tuuttaamaan. Muutamia tosifaneja saapui myös paikalle koska, Vaasan tuon maailman kaikkeuden keskipisteen kuten täällä sanotaan ja ajatellaan, yöelämä on kuitenkin sen verran laajaa ja tiivistä että sana meikäläisen yllätyskeikastahan oli levinnyt kulovalkean tavoin naapurikuppiloihin.
Kovaa vääntöä ja kohti valomerkkiä mentiin kokoajan. Lopulta tiukka rutistus oli ohi ja kuten on ollut tapana, ystäviä ja olalle taputtelijoita riitti. Hetken jaksoin jutella yleisön edustajien kanssa ja vähitellen siirtelin kamat autoon ja poistuin kotisohvalle katselemaan urheilua.  

Ekana voisin pahoitella webbimasterin hitautta päivitellä näitä tarinoita mutta en pahoittele. Laihialle saavuttiin hyvin levänneinä joskus kolmen maissa. Vastassa meitä oli mukava naisihminen joka kysyi ensimmäisenä koska te haluatte saunaan mennä ja koska syödä, Laihialla siis ymmäretään soittajia. Soundtsekki siis kävi kädenkäänteessä koska kannustimena oli kunnon pihviruuat ja saunakabinetti. Saunojen jälkeen taas kerrottiin että meillä olisi hotellihuoneessa välipalaa odottamassa, Laihialla osataan. Pientä lepäilyä ja kahvin juontia jonka jälkeen seurasimme TV:stä loistokkaita kotimaisia viihdeohjelmia. Illan keikka lähestyi ja sain tiedon että muutamia tosifaneja oli saapunut oikein Vaasasta asti keikkaamme seuraamaan, ei nyt syntyperäisiä Vaasalaisia kuitenkaan koska Vaasassahan on kaikki jo itsessään, niin joo Vaasahan on Maailman kaikkeuden keskipiste kuten täällä ajatellaan ja sanotaan.
Disko vaimenee ja savukone joka on temppuillut koko kiertueen ajan toimii kerrankin kuten pitää ja lava saadaan täyteen savua ennenkuin valot syttyvät ja rokenrolpaahto alkaa. Soitto toimii varmaan parhaiten ikinä ja paikalle saapunut yleisökin sen huomaa. Kaikki tiukimmat biisit runtataan ammattimiesten varmuudella ja Lahia palkitsee meidät kunnon kuorolaululla aiheesta “You give love a bad name”. Konsernimme kiittää ja kumartaa ja poistuu hotelli huoneen lämpöön, saunakin olisi ollut vielä lämmin mutta sinne ei kukaan kuitenkaa jaksa vaivautua. Vuosi 2007 on näin saatu pakettiin ja pakko vielä kehua itseämme, perhanan kovia keikkoja vedettiin.

Roudaukset pulkas ja hyvissäajoin kohti Pohjanmaan sydäntä eli Kauhavaa, paikkaa jossa kauhavalainen teräs eli puukko valmistetaan. Roudaus on aina ihana paikkoihin joissa lavalle on pitkä ja ahdas matka ulko-ovelta, niin myös Kauhavan Kantrissa. Soundtsekki oli jo lähes valmis kun keikkamyyjämme Marko saapastelee paikalle, niitä näitä joteltuamme Marko pudottaa pommin. “Niin joo, mä taisin unohtaa mainita että tää tilaisuus on samalla MP-Viihteen pikkujoulu, en uskaltanut kertoa etukäteen ku taiteilija Kananoja olis kuitenki perunu koko keikan” johon vastattiin ” hyvin arvattu, ehtiihän tän vielä,,,köh köh köh, kurkku on kipee ei voi laulaa.” No saundstekki pulkkaan ja allas/sauna osastolle seuraamaan kuinka artistit ja taiteilijat puhuu hönössä hölmöjä. Pikku unetkin ehdittiin vetää ja pian oli se hetki että rakkaat gollegamme oli jo aikamoisessa tuiskeessa, kiitos kaverit. kolme sekuntia yli yhden lähtee intro pörisemään ja rokki alkaa raikaamaan ja MP-Viihteen porukka eturivissä maailman omistajien elkein, ei siinä paljon faneille jäänyt tilaa diggailla kun taiteilija energia tunki aidalle fanittamaan. 75minuutin rypistys oli kyllä sellasta menoa että oksat alta. Hyväksi onneksemme “yleisö” oli kohtuullisen vastaanottavaisella tuulella, johtuen Marko tarjoamista coctaileista saunaosastolla. Kaikenkaikkiaan soitto sujui hyvin paitsi se kirottu savukoneen pedaali ei taaskaan toiminut toivotulla tavalla vaikka savua saatiinkin aikaan ajoittain. Keikan puolivälin koittaessa jo muitakin kuin maksettuja naurajia oli mahtunut eturiviin ja alkoi ns. yleisön armoton kosiskelu yhteislauluihin jne. temppuihin. Encoreitakin huudettiin heti kaksin kappalein, Kauhava siis rokkaa! Lopulta hikinen rypistys oli ohi ja alkoi illan jännittävin osuus taiteilijoiden arvostelu, jota ei kuitenkaan tullut vaan kaikki kehuivat; soittoa, laulua, showta ja eräskin keskisuomen vokaalitaiteilija kiteytti illan “Mahtavaa dokailu musaa, mulla on ääni keikan jälkeen käheempänä ku sulla”. Roudaus oli jo aiemmin päätetty jättää seuraavalle päivälle. Nukkumaan meno oli sitten jo asia erikseen, onneksi oli sen verran univelkaa alla että MP-Viihteen sekokuoron hotellikäytävä konsertti ei häirinnyt untamme mitenkään, itse nukahdin jo tokan laulun alkupuolella. Aamulla kun herättiin oli sekokuoron naamalla kohtuu vakavia ilmeitä ja itse hymyilimme vain että perskuta kun sai hyvät unet!

No niinhän siinä lopulta kävi että kamat oli saatu lopulta autoon ja Lapua oli hyvästeltävä. Matka kohti Maailman kaikkeuden keskipistettä Vaasaa, kuten natiivit täällä sanovat ja ajattelevat oli alkanut. Matkan aikana ehdittiin katsella mm. kummelia taiteilija Björnin viihdekeskuskesta. Perille saavuttiin asiallisesti jo klo.15 ja armotonta roudausta ja soundtsekkiä suoritettiin melkein kuuteen asti. Omalle sohvalle pankin omistamaan kotiin saavuin lepäämään ja suunnittelemaan kaikkea keikkaan liittyvää jippoa siinä vähän ennen kuutta. Keikan oli määrä alkaa klo.22 ja siitä myös pidettiin kiinni. Peli paikalle saavuttiin kukin omilla kyydeillämme ja lähtölaukaus ammuttiin intronauhan pyöriessä tasan klo.22.00 Kaikki mahdolliset temput ja kikat esiteltiin ja huikasevat aplodit seurasivat toistaan. Tauolla huomattiin että muutamia kavereita oli saapunut keikkaamme todistamaan kiitokset heille; Skugge, Svenna ja Mikko. Toinen setti oli vielä jos mahdollista vielä tykimpi kuin ensimmäinen ja aplodit olivat raikuvia. Viimeisen valssin jälkeen häivyttiin paikalta ennen puolta yötä kukin tahoilleen jatkamaan kesken jäänyttä joulua joka jäisi jälleen ylihuomenna kesken, niin ja huomenna pitäisi kamat roudata pois Mälliksestä, kuten natiivit O’Malley’s nimistä ravintolaa kutsuvat.

Jouluaattona käytiin kotona pyörähtämässä ja sukathan siellä paketissa oli, eipä olisi arvannut. No lahjoja tai ei, joulupäivänä odotti pohjanmaan lakeudet ja Lapua. Perille saavuttiin jälleen aiemmin kuin hyvissä ajoin ja aikaa jäi tolkuttoman paljon PAn säätämiseen. Myös illan DJ oli niin vakuuttunut PAmme saundista että ajoi omat disko levynsä sen kautta kinkun sulattelijoiden kuuloelimille. Kiitämme LapuaHovin kokkia joka ei tarjonnut orkesterille jouluruokaa vaan ihan “oikeaa” ruokaa, kiitos kokki. Iltahan oli siitä erikoinen että ohjelmatoimiston setä Marko oli saapunut paremmanpuoliskonsa kanssa todistamaan keikkaamme. Paineita tai ei mutta kyllähän jo siinä kohtaa arvattiin että joku asia kusee, ensimmäinen kussut asia oli erään ständin jättäminen Taiteilija Björnin varastoon, hyvä me. Ilta jatkui ongelmilla kun piti laittaa intronauha pyörimään alkoi kamat ulista ja vinkua, ilmeisesti kovaäänisen diskomusiikin soittamisen ansiosta lämmenneet kamat aistivat paskan diskomusiikin vaikutukseen siten että monitorit alkoivat ulista ja eka setti vedettiin sitten sokkona ilman monitoreja. Toisessa setissä saatiin jo monitorit toimimaan mutta savukoneen ohjain ketkuili vielä keikakan jälkeenkin pilkkalauluillaan. Kaikesta huolimatta kaikkien katastrofien jälkeen huomattiin kuinka korkea rutiini ja väkisin soittamisen taso bändillämme on, kukaan ei ollut huomannut mitään vikaa keikassamme vaikka omasta mielestämme ei oikein kulkenutkaan. Keikan jälkeen jäimme pitämään seuraa DJlle joka soitti diskolevyjään yön kääntyessä aamuun. Hotellin aamupalalle ei oikein orkesteristamme ollut osallistujia eikä se roudaaminenkaan mitenkään vikkelää ollut. Kamat kuitenkin saatiin autoon ja matka kohti Vaasaa, tuohon maailmankaikkeuden keskipisteen kuten täällä natiivit ajattelevat ja sanovat, sai alkaa.

Vajaa vuosi sitten perustettiin bändi ja nyt ollaan yökerhokeikalla Vantaalla, ei ihan Helsiinkiin asti päästy ekana vuonna mutta melkein. Hirvittävään patikointiin tottunut bändimme pakkasi viulua ja helistintä auton täyteen ja alkoi järjetön ajomatka jumalan seläntaakse eteläsuomeen. Siitä nyt jaksa enempää vaahdota että Vaasasta, Suomen ja maailman kaikkeuden keskipisteestä kuten täällä natiivit ajattelevat on todellakin helvetillinen ajomatka melkein minne tahansa.
Perille päästiin ja vastaanotto oli jälleen kerran asiallinen ja yhteistyökykyinen. Kamat saatiin lavalle ja saundtsekki valmiina aikataulun mukaan jo ennen yhdeksää, viisi minuuttia siinä jäi jopa ylimääräistä aikaa jonka allekirjoittanut vietti tanssien riverdance askelin suoraan kulkematta lähtöruudun kautta takahuoneeseen nukkumaan. Pienten unien jälkeen söimme omistajan rouvan valmistamaa lasagnea, kiitos siitä. Rytinä alkoi tasan 23.30 ja loppui noin 60 minuuttia myöhemmin. Täysi tupa rokkasi ja lauloi mukana silloin kuin heidän oli käsketty laulaa. Takaisinpäin roudaaminen oli yhtä saatanaa, kamat piti sopimuksen mukaan roudata ennen valomerkkiä ulos???? mitä??????, Täysi tupa Vantaalaisia nuoria aikuisia humalassa ja kolme maalaista kantamassa isoa PA-järjestelmää heidän ohitseen. No kaikki lopulta kuitenkin lutviutui ja päästiin turvallisesti nukkumaan Vantaan valloituksen jälkeen.