Jussi Kananoja

Kävästiin Rosie’s Playground kokoonpanolla oikeen urheilu tapahtumassa. Sulkapallon SM-kisat oli kyseessä. Eihän me tietenkään pelattu vaan yllätys yllätys soitettiin rokkia iltabileissä. No se keikka oli keikka keikkojen joukossa, soittajilla oli hyvä fiilis ja soitto kulki ei mitään ihmeellistä tai erikoista tapahtunut, äijjät vaan soitti rokkia ja ihmiset biletti. Perjaintaina alkaa sitte trubaduuri keikka putki joka ei todennäköisesti ole sieltä kevyimmästä päästä. 9 vuorkautta, 8 keikkaa, 2 maata ja hirvittävä määrä hiihtolamalaisia. Homma etenee siten että ensin vähän haetaan vauhtia Vaasasta kaupungin katolta ja sitten laskeudutaan vähitellen Huittisten kautta Silja Serenaden kyytiin ja ollaan viikko kyydissä. Kiva olis tietty jos olis tuttuja muusikoita mukana viikon risteilyllä ja muutenkin jotain tuttuja, laivakeikkailussahan on ikävintä se 21 tuntia vuorokaudessa kun oot vankina siinä purkissa joka ajelee ristiin rastiin Itämerta eikä oo yhtään mitään tekemistä. Vietetään ihmiset hauska hiihtoloma ja biletetään nätisti. 

Hello!

I’ve heard it through the grapevine that there are lots of visitors in my pages who don’t understand Finnish, wonder why. Finnish is the easiest language of the world, I learned it when I was about one year old. So I start to write blog to my myspace site by English. Lots of true fact and bull shit coming about being a musician in Finland.

Stay tuned!

Tälläkertaa pohjanmaan valloitus jatkui Jurvassa. Lava oli jälleen postimerkin kokoinen ja koska se viimeviikolla opeteltiin niin johan me saatiin siihen silti mahtumaan romua ja valoa ihan kiitettävästi. Jengiä valui paikalle vähitellen mutta ekaa settiä ei taaskaan oikein suuret massat löytäneet katsomaan. Tokassa setissä sitten jo tapahtuu normaaleja asioita, sekä asiakkaat että henkilökunta rokkaavat kädet kohti kattoa, kuinkahan tuossa toiminnassa muuten myynti onnistui muistikohan kukaan myydä tuotetta? Omastakin mielestä soitto kulki OK ja ei saunditkaan paskat olleet. Encore huudot olivat jälleen kerran niin äänekkäitä että bändi soitti vielä lisää ja sen jälkeen huudettiin toinen encore vielä kovempaa, ja me soitettiin ja oli poijjaat ja tytöt lämmin. Keikan jälkeen riitti jälleen juttuseuraa ja asiakkaiden häätämisen jälkeen juotiin vielä oikein kokikset ja juteltiin hetken henkilökunnan kanssa niitä näitä. Kiitokset henkilökunnalle roudaus avusta.

Hätäisesti kasaan raavittu keikkahan siitä jälleen tuli, alunperinhän mun pitä olla ko. paikassa vasta 8.3 mutta keikkamyyjä osastolla riittää kiireitä ja kuka näitä laskee. Keikka olikin kuitenkin 8.2 ja kiirehän siinä lopuksi tuli. Viimeaikoina on tullut reenailtua ihan kummalisia biisejä ja ikäänkuin kostoksi ajattelin soittaa ne biisit sitten Kristiinankaupungissa. Eka setti meni osittain tyhjälle salille mutta tokassa setissä alkoi sitten tapahtua. Tiukkaa vääntöä ja uusia biisejä setissä sen verran että kyllä oli taas epäuskoisia ilmeitä yleisöllä kun trubaduuri soittaa peräkkäisinä biisenä Ozzyä ja Backstreetboyssia. Loppuun pari hidasta ja kyllä oli taas kavereita kun keikka oli ohi. Kamat kiireesti autoon ja eiku kotio.

Vuoden ensimmäinen bändikeikka oli myyty Koskenkorvalle, tuonne kansallisjuomamme syntysijoille jossa kuulemani mukaan myös pelataan paljon sitä peliä missä haavoitetaan ja poltetaan pelaajia. Matka oli onneksi lyhyt koska räntäsateessa matkustaminen ei välttämättä ole maailman mukavinta hommaa. Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja siihen postimerkin kokoiselle lavalle saatiin juuri ja juuri tungettua tarvittavat romppeet täydellistä kuuntelu elämystä varten. Pitkät tovit ehdittiin keskustella mm. tuon Helsinkiläisen jääkiekkolupauksen eli Kamalahden toilailuista ja muista kiinnostavista aiheista. Ensimmäiset asiakkaat saapuivat, Ördis ja Kördis (nimet muutettu). Ördis ja Kördis olivat nauttineet kotiseutunsa antimia jo kotona siihen malliin että montaa ei voisi enää upota. Vähitellen porukkaa alkoi valumaan tasaiseen tahtiin ja orkesteri riensi alakerran kabinetti tiloihin vaihtamaan rokkivaatteita. Juuri ennenkuin keikka meinasi alkaa tuli eräs tarjoilijoista kertomaan että valitettavasti jouduttuun heittämään puolet teidän yleisöstä ulos. No sattuuhan sitä, bändimme on kuitenkin lakeuksilla niin suosittu että tunteiden kuohahtaminen on ihan normaalia. Eka setti soitettiin ja ihmiset tanssivat ja taputtivat. Tauolla istuimme alakerran kabinetissa ja alkoi hirveä huuto ja mekastus, Ördis ja Kördis ottivat kunnon matsia ja eiköhän siihen halunnut osallistua muutkin. Jälleen juuri ennenkuin olisimme kavunneet lavalle samainen tarjoilija rientää takahuoneeseen kertomaan, “valitettavasti me jouduttiin heittämään taas puolet teidän yleisöstä ulos”. Toka setti lähti ja kyllä siellä vielä ihmisiä oli ihan oli tanssilattialla liikettä ja ihan selvästi soiton tauottua kuului aplodit. Noin toinen tai kolmas biisi kun lähti käyntiin taas joku kotiseutunsa tuotteita liikaanauttinut halusi vähän painiskella ja taas lähti muutama ukko ulos. Orkesteri jyrää tiukkaakin tiukempaa settiä ja portsarit kantaa jengiä ulos. Juuri ennen viimeistä biisiä oli viimeinenkin riitapukari saatu ulos ja tuntui että nyt ei enään mutta parin enkoren ja valojen sammuttamisten jälkeen taas, pari äijjää ulos. Kamoja laitettiin pakettiin ja naureskeltiin henkilökunnan kanssa illan annille niin parkkipaikalla tapahtuu, varmaan illan kymmenes tappelu. No juotiin kahvit ja ajateltiin että nyt on tilanne ulkona rauhoittunut ja alettiin kantamaan kamoja autoon, parkkipaikan toisessa päässä otettiin jälleen matsia. No kotiin päin lähdettiin ja yksi kappale takseja kaartaa pihaan, ette ikinä arvaa,,,, päähänlyöntikisahan siitä syntyy että kuka sillä taksilla lähtee. Tunnin kuluttua oltiin jo kovasti kotona ja uni maittoi.