Jussi Kananoja

Oujea, Oujea! Orkesterimme lähti totuttuun tyyliin klo.14 Paten patavarastolta kohti perjantain keikkapaikkaa joka sijaitsi tällä kertaa Urjalassa Rodeo Bar nimisessä ravitsemusliikkeessä. Kaiken paskanpuhumisen ja autossa puutumisen jälkeen saavuttiin myös tälläkertaa perille. Roudaus oli kohtuu helppoa takaoven kautta lähes suoraan lavalle jolla oli hyvin tilaa levitellä laitteistoa. Lava olii muuten hemmetin hyvä mutta bassorummun kierto ongelman kanssa painittiin kyllä liian kauan. Lopulta saliääni tyydytti mutta lavasaundi jäi niin paskaan kuosiin että jo etukäteen jännitti mitä tuleman pitää. Huoneet kuittaamaan ja pientä lepoa otettiin ennen valtavaa 90minuutin rypistystä. Keikka lähti totuttuun tapaan typerillä spiikeillä ja hölmöltä näyttävillä lavaliikkeillä joista kansa totuttuun tapaan on tykännyt. Urjalassa piti toki käyttää muutama ylimääräinen kikkakasi koska tuntui siltä että osa faneista oli jäänyt kotiin odottelemaan vappua ja säästivät bilebudjettinsa siihen. Meitä ei tietenkään häiritse mikään ja show oli laadukasta ja yleisöllä oli hauskaa, parit enkoret ja hotelille nukkumaan.

11.30 Aamu valkeni herätyskellon pirinään ja kyllä otti soittajan aivoihin kipeetä. Hotelli ei ollut tilaajan järjestämä joka tarkoittaa sitä että avain on oltava respassa tasan 12.00. Matkaa takaisin baariin oli noin.1,5km ja se vei meiltä melkein tunnin, lauantain aktiivisuus oli siis huipussaan. Pelipaikalle saavuttiin ja paikan johtaja Kim olikin jo avannut terassin jolla nautittiin aamupala. Kamojen siirto autoon oli tottakai nihkeää ja hidasta mutta kuin ihmeen kaupalla lopulta oltiin matkalla kohti Ristentorppaa. Matkan aikana taiteilija Pate sai ajatuksen että nyt maistuisi taco ateria jolloin allekirjoittanut muisti että mehän ajamme Raision Mylly nimisen kauppakeskuksen ohitse ja sieltähän löytyy taco ravintola, eikun sinne. Vatsat kylläisin jatkoimme kohti torppaa ja perille saavuttuamme totesimme paikan vaativan ison PA-kaluston, roudaus halukkuus vaan taas oli heikonlaista. Kamat sisälle ja yritimme sulkea päiväasiakkaiden pääsyn laittamalla kulkureitille pöydän eteen. Itse asettelin monitorin jakkaraksi ja katselin noin. puolituntia kun Pate yritti kasata rumpujakkaraa huonolla ja haluttomalla tatsilla jolloin saapui paikallinen tosimuusikko 4.8 promillen humalassa kertomaan että hänhän tulee sitten esiintymään bändin kanssa myöhemmin illalla. Tämähän oli herralta varsin hyvä kommentti siihen tilanteeseen jossa artistit ovat huonolla tuulella. Se mitä kaverille vastattiin on täysin painokelvotonta jopa näille sivuille mutta äijä ei vaan meinannut tajuta. Vähitellen kamat löysi paikoilleen ja alkoi rumpusaundejen työstäminen. Paraskaverimme Vehmaan Elvis teki comebackin ja yritti kammeta lavalle antamaan asiantuntevia neuvojaan ja muisti vielä kertoa kuinka hän tulee illalla esiintymään bändin kanssa, jälleen kerroimme Vehmaan Elvikselle että lähtisi lavalta koska siellä saavat olla vain ne joille siitä maksetaan. Eihän se tietenkään mennyt jakeluun, Vehmaan Elvis jäi siihen sitten kertomaan omaa näkemystään siitä kuinka rummut tulisi miksata ja olihan siinä monta rakentavaa neuvvoa myös basso ja kitara saundiin, atisipa kaveri myös neuvoa Henkkaa siitä kuinka kitaraa kuuluu soittaa. Kerrottakoon vielä että tunnelmaa latisti se että Henkkahan on kitaransoiton opettaja jonka pitää olla aamulla Vaasassa oppilaittensa matineassa eli yöllä ajetaan kotio. Vehmaan Elvis yritti vielä tunkea takahuoneeseenkin että soittajathan menee aina ennen keikkaa takahuoneeseen.
No takahuoneeseen ei Vehmaan Elvistä huolittu vaan mentiin ihan omalla porukalla syömään torpan lohikeittoa ja lepäilemään kaikessa rauhassa ennen keikkaa. Pienten päiväunien jälkeen laitettiin soittomekot päälle ja kavuttiin lavalle. GoodEvening Vehmaa, We’re going to Rock You ja niin tehtiin. Pienen ketutuksen ansiosta oli sellainen kosto mentaliteetti päällä ja voi ristus että me rokattiin ristentorppa tasaseksi. Show oli ajoittain jopa lähteä lapasesta ja tällä kertaa jopa uskoin sen kun olalle taputtelijat saapuivat keikan jälkeen kehumaan. Ei varmasti ole ollut siinä kuppilassa koskaan aiemmin mitään vastaavaa jos olisi ollut niin se baari olisi haljennut ja sitä siis ei enään olisi. Yleisön meno oli ihan limitillä siihen mitä se paikka voi kestää. No aikansa patsastelua ja kamaa kantoon koska kitaransoitonopettaja Aalto piti saada aamuksi Vaasaan. Roudaamisen lomassa saatiin myös kuulla miksi keikan alkupuolella ikkunasta näkyi sinisien valojen välähtelyitä. Vehmaan Elvis oli saanut isällisen avokämmenen, tai siis lähinnä joku pikkutyttö oli puolivahingossa huitaissut Vehmaan Elvistä tanssilattialla eikä kuinkaan ollut käynyt mutta Vehmaan Elvis oli päättänyt silti soittaa poliisit koska hänet oli pahoinpidelty ja sehän ei käy koska hän on Vehmaan Elvis. Pateahan tämä tietty harmitti koska hän olisi halunnut nähdä Vehmaan Elviksen lavalla itsensä kanssa että olisi sitten voinut kotona kertoa että kuinka hän on ollut samalla lavalla Vehmaa Elviksen kanssa.
Kamat saatiin jälleen kerran autoon ja äärimmäisen paskamainen matka kotiopäi sai alkaa.

Uskomatonta mutta totta, voitteko kuvitella että oikeen kello 14tasan oli äijjät jo pakkaamas autoa, Jos ette niin voin kertoa en minäkään mutta pakko oli. Vajaa tunti siinä vierähti ja taas lähettiin liikkeelle. Itsellänihän oli paljon kerrottavaa erään artistin äärimmäisen “tekotaiteellisestapaskasta” kuten olen ihan itse erään musiikkityylin nimennyt. Näin kyseisen artistin keikasta ihan vain muutaman biisin ja voitteko kuvitella, pystyin silti kertomaan ja kuvailemaan sitä kuinka se vaurioitti hyvinkehittynyttä sävelkorvaani ehkä lopullisesti, arviolta noin 88kilometriä. Tämän avautumisen jälkeen rumputaiteilija Björnillä oli jostain samankaltaisesta musiikkilaitteiston väärinkäytöstä kerrottavaa suunnilleen saman verran, jossei jopa enemmän koska kesken avautumisen saavuimme perille. Areenahan oli tälläkertaa jossain Keitelenimesn lätäkön rannalla, nimeltään Rock Bar Wankkuri. Kolmen ja puolentunnin retkeilyn aikana älykkyystaso oli laskenut siihen pisteeseen että yritimme lausua kyseisen baarin nimeä Amerikkalaisittain. Uhosimme tietenkin myös laukaista tämän ääntämismallin paikan omistajalle josta kuitenkin viimehetkillä juuri ennen ruutulipun heilahtamista luovuimme. Hyvä niin koska henkilökunnan suhtautuminen kolmeen puhallinsoittajan synonyymiin oli varsin asiallista oli; saunaa, ruokaa, virvokkeita jne. jne. Kyseisessä paikassa bändin viihtyvyys oli tärkein asia ja kiitämme tästä. Kyllähän me siinä lavallakin vissiin käytiin pyörähtämässä koska jossain vaiheessa olalle taputtelukin oli jo alannut. Myöhemmin pöytäämme tuli paikallinen runpalisti lahjakkuus tukevassa “nosteessa” kertomaan pilikophamista eikä oikeastaan tiennyt kuka meistä soitti mitäkin mutta pälätystä se ei silti himmannut. Kaveri kyseli minulta mm. mitä palikoita käytän johon vastasin asiallisesti että, niitä mitä Paten palikkapussista löytyy. Vastaus ei tietenkään tyydyttänyt vaan kaveri alkoi opettamaan minulle havajikomppia eikä uskonut edes portsaria joka yritti selittää että Jussi soittaa kitaraa tai bassoa eikä ymmärrä mitään runpuista eikä oo ikinä käyny havajilla, eikä näillä liksoilla sinne ikinä pääsekkään. Kuin maailmanloppu olisi ollut tulossa ja äijjä selittää jostain prrrrkeleen pikinirytmeistä tai havajeista, kerrottakoon se tässä että yksikään kitaristi ei ole kiinnostunut muustakuin että soitetaanko AAsta vai GEEmollista kaikki muu on runpaleiden salaliittoteoriaa siitä että yritetään uskotella bändikavereille kuinka vaikeaa runpujen soitto on. Onneksi päästiin saunaan ja nukkumaan.

Aamulla tietty ottikupoliin ankarasti kun piti aloittaa päivä saunomalla ja syömällä hyvää ruokaa, on se kovaa. Kateltiin siinä vielä ennen ruoduun alkamista kuinka Suomen Juho Tolppola rökitti Argenttiinalaisen kokkelidiilerin 3-0. Parhaan tahtomme mukaan yritettiin vitkutella roudaamista mutta lopuksi ei voitu enää muutakuin lähteä seuraavaan kylään. Matkahan kesti tasan 58minuuttia ja 17sekuntia. Perillä otettiin heti homma haltuun järjettömän typerillä jutuilla ja oltiin oikestaan jo siinä vaiheessa Telakka Baarin suuria kulttisankareita. Henkilökunta alkoi lähettää tekstiviestejä tutuille ja tutuntutuille että tulkaa ihmeessä illalla kattomaan ette varmaan oo ikinä nähny tälläsiä puhallinsoittimen synonyymejä ku tänne tänään ovesta pölähti. Katottiin saundtsekin jälkeen telkkarista kuinka josef strwefdiuhrigduifhgbata teki rankkarista maalin Karri Rämön taakse ja masennuttiin niin paljon että piti taas syödä suruunsa yhet pitsat. Istuttiin takahuonees arviolta sellaset 6 tuntia ja haukuttiin muita soittajia alimpaan  hllllllvettiin tuhansien erilaisten syiden varjolla.
Orkesterin yhteenlaskettu henkinen kypsyys oli tässävaiheessa reissua vähintään yhden 5vuotiaan pojan tasolla, siis yhteensä. Paha takaisku oli se että juuri silloin kun tämä tajuttiin piti nousta lavalle. Ei mitään muistikuvaa siitä mitä avausspiikki sisälti mutta varmasti se oli jotain tosi typerää ja juurikin siksi homma oli selvää kauraa siitä hetkestä lähtien. Selvästi oli jo ekan setin alkupuolella huomaavinani pakanallista palvontaa natiivien keskuudessa. Jos eka setti oli saanut natiivit transsiin niin seuraava setti sitten jo oli halkaista koko paikan, Kinnulan telakka liitetään myös niihin paikkoihin joihin enkore setistä lähetetään erillinen lasku. Lopulta päästiin karkuun ja ei soitettu enää sitä kuudetta enkorea vaan alettiin pakkaamaan koska oltiinhan me suunniteltu että allekirjoittanut ajaa auton kotio aamu kuudeksi.
Roudaaminen oli syvältä mutta kamat saatiin autoon ja kotio päästiin, ens viikolla käydään pudottamassa hetkellisesti varsinaissuomen älykkyys keskiarvoa.

Tiukka ajomatka eli 2km pohjoiseen ja hurja roudaus, kitara ja mikrofoni 9. kerrokseen ja homma oli soittoa vajaa valmis. Alakerran kuppilassa eli Amarillossa oli jonkin musiikkialan julkaisun synttärikiertueen bändit soittamassa ja kerkesinpäs siinä käydä ihan ensimmäistä artistia nimeltään Risto seuraamassakin parin biisin verran. Vähitellen hissillä ylös ja ekaa settiä repimään. Parin biisin jälkeen tupa oli jälleen kerran turvoksissa ja meno oli hyvää Vaasalaiseksi menoksi. Ekan setin puoli välissä että jälleen kerran keikkamyynnistä vastaava taho oli valunut paikalle Hangon Grönanin Stenan kanssa ja tietenkin juhla tunnelmissa. Tauolla puhumaan kakkaa jätkien kanssa ja kertoivat että saa laittaa musan kovempaa, hassua perhana tänä vuonna tuntuu kaikki asiat kääntyneet päälaelleen. Eihän kukaan yleensä halua musaa kovempaa kun pitää saada keskustella ja silleen, ei mtn. hanat kaakkoon ja rock rock. Seuraavaan settiin tulee jälleen tunnistetavia kasvoja, Artisti nimeltään Jarie joka tunnetaan myös pikkukakkosen ruutukasvo Jarina tunkee paikalle oman keikkansa päätyttyä ja tottakai juhla kunnossa. Tiukkaa rokkia pudotellen huomaan jälleen yhden tutun kasvon, Aki, tuo bändini kotisivuista vastaavan tahon ja tottakai juhlakuoseissa. On se kumma kun äijällä on aikaa notkua baarissa mutta Rosie’s Playgroundin sivut ei meinaa valmistua. Koska meno oli niin hurjaa päätin soittaa vielä kolmannenkin setin josta sanotaan sopimuksessa “soita kolmaskin setti jos on menoa ja jengiä”. Tuohan on sitä oikeata Suomenkieltä jota voi kirjoittaa sopimukseen ainoastaan taho joka itse osallistuu jokaiselle Vaasan keikalleni, juhlakunnossa. Lauantain hunppakeikkahan jouduttiin perumaan koska yritys nimeltä Lomakouhero lakkasi olemasta samalla viikolla aiemmin. Seuraavat pari viikkoa mennään sitten tuhdisti rokkimeiningeissä bändillä Rosie’s Playground ja jälki tulee jälleen kerran olemaan raakaa ja tuhoisaa.

OuJea! meikäläinenhän on tässä kevään kirkastuessa sotkeutunut ties mihin jenkan ja hunpan rämpyttämiseen ja sitä tullaan toteuttamaan mahdollisesti myös jatkossa. Kesän keikkakalenteri näyttää tällä hetkellä voittopuolisesti kelluvalta taiteilulta pitkin Itämerta ja Suomenlahtea. Varovaisesti voisin myös vihjaista että jonkinlaista ulkomaan keikkaakin saattaa syksyksi pukata. Näkyy keikoilla!

Meikäläisestähän on tulossa oikea hunppamiesten hunppamies. Toinen viikonloppu putkeen hunppa hommissa tälläkertaa vaan tosin basson varressa. Biisithän oli jo huomattavasti tutumpia ku viimeksi johtuen tietysti siitä että olihan mä ne jo kerran ennemminkin kuullut ja soittanut siinä samaan aikaan, tosin kitaralla. Homma kulki jo ekasta setistä kuin olisin syntynyt hunppaamaan. Illan mittaan siinä pudoteltiin tulemaan jos jonkinlaista tankoa ja jenkkaa. Illan parasta antiahan oli se kun hunpasta huumaantunut tanssikansa tuli ja kehui kuinka basistilla on hyvä lauluääni ja soittaakin hyvin. Käytiin siinä jossain kohtaa myös 80-vuotispäivillä soittamassa Satumaa ihan vain meikäläisen akustisen kitaran säestyksellä ja kehut olivat tälläkin kertaa ihan huumaavia. Viimeiseen settiin saatiin “Manu” niminen herrasmies laulamaan parit valssit meidän kanssa, kiitämme tästä vierailusta. Viimeinen valssi ja 21minuuttia siitä niin kamat oli autossa ja keula kohti kotia, hyvä reissu kaiken kaikkiaan. Ens viikolla sitte taas rokkikin raikaa ja lauantaina hunppa soikoon.