Sielä sitä seilailtiin ja soiteltiin. Muutamia tuttujakin laivalla tuli nähtyä ja siinähän se taas meni viikko. Syksyn ensimmäinen keikkakin on myyty ja toivon mukaan niitä myydään vielä läjäpäin lisää. Tämä viikko menee laitehuollon merkeissä ja ensiviikolla taas Ruusuorkesteri lähtee liikkeelle.
Ouhelljea! Tuolla kuvan jakkaralla tuli vietettyä antoisia, raskaita, iloisia, riemukkaita, tylsiä ja ties minkälaisia hetkiä viikon ajan.
Ensimmäinen päivä oli tietenkin yhtä prrrrrkelettä kun piti kaikenmaailman reppujen ja viulukoteloiden kanssa matkata “EB on siististi cool” tyyllisellä ratkaisulla Turun satamaan, ei siitä enempää. Perille lopulta saavuin ja kyllähän mä hyttiavaimet ja kaiken tarvittavan tiedon sain siitä koska ja missä soitetaan.
1. Päivä
Laivalla oli asiakkaita reilu 1000henkee ja ei siinä muuta rokki raikaamaan ja pitkin iltaa siinä sitten soittelin kaikkea aiheeseen liittyvää. Jarski ja Parski (nimet muutettu) tulivat tietenkin pyytämään Paranoidia ja Hotel Californiaa. Ne heille tottakai soitettiin ja kauhean väsyn saattelemana ensimmäinen ilta kului aika nopeasti eikä siinä jäänyt hirveästi aikaa havannoida mitä ympärillä tapahtui. Always soitettiin asianmukaisesti illan viimeisenä hitaana ja kiireenvilkaa hyttiin ottamaan lukua.
2. Päivä
Aamulla tottakai väsytti ja vitutti ihan törkeesti. Pikku ihmettelyn jälkeen kuitenkin sauna ja sali kamppeet kantoon ja puolituntia raudalle kyytiä jonka jälkeen istuin tunnin saunassa miettimässä että mitähän sitä päiväsetissä soittais. Saunan jälkeen menin oikeaoppisesti syömään mahan ihan törkeen turvoksiin että hiki virtaisi helpommin päiväsetissä. No kohtalon hetki oli tullut ja mitä prrrrrr.. DJ Eki vetää päiväkaraokea ja baari on ihan täynnä, ei tullukkaan sitte helppoa päiväsettiä. No suuremmasta shokista kun oli selvitty niin aloitin perinteisen koheltamisen huonojen spiikkejen saattelemana ja kansa palvoi. Vuorossa oli viiden tunnin palloilu ennen iltasettiä ja kyllähän siinä tuli taas yksi laiva tutkittua viimeistä mutteria myöden. Iltasettiä vetämään ja ei perhana taas baari täynnä. Paskoilla spiikeillähän siitä taas selvittiin ja soittokin kulki mitä parhaiten. Käsittämättömät kuorolaulut oli lopulta ohi ja taas syömään. Se on sitte ihmeellistä kuinka paljon lohivoileipää tälläseen hippilurjukseen mahtuu. Käsittämättömän tankkauksen jälkeen hyttiin katsomaan TV-ohjelmia. Silja Europahan on onneksi sponsoroinut hippilurjusten hytteihin niinkin kattavan kanavapaketin kuin TV1000Family ja MTV3AVA. Voi ristus sentään että on hyvät kanavat valinneet aikusten miesten käyttöön, kattelin siinä tunnin tai kax tsättiä ja kiroilin alakerran bändin biisivalinnoille. Yrität siinä sitte nukkua ku joku vetää alakerras charlie Brownia.
3. Päivä
Tänäkin aamuna väsytti ja vitutti ankarasti, tai eihän se mikään aamu ole jos isoviisari on kolmosen kohdalla ja pikkuviisari ykkösen kohdalla, Näin ovat viisaammat jotka eivät soita kitaraa aamuyöhön kertoneet. No ne viisaatpa on niitä samoja urpÃ¥ja jotka on sielä baarissa nauramassa meikäläisen jutuille ja vielä maksavat siitä, nii että silleen. Eipä ollut sitte tämäkään aamu sen kummempi, perus sauna ja salikamppeet kantoon. Raudalle kyytiä 27minuuttia ja saunaan tunniksi miettimään että mitäs hölmöä sitä päiväsetissä tekis. Taas varmuuden vuoksi pari lohivoiskaria huiviin ja lauteille, nimen omaan lauteille olihan tuo Tallinalainen laivavarustamo järjestänyt minulle sellaiset Elviksen vanhat stagevalot joissa oli enemmän lämpö kuin valotehoa. Perus puurtamista perus yleisölle 61minuuttia jonka jälkeen maistuikin lohivoiskari ja tuoremehu kahdella jäänpalalla. Vitsit tuntuivat loppuvan ja laiva oli käynyt jo liian tututksi eikä oikein meinannut saada aikaa kulumaan. Takahuoneen varastosta löytyi onneksi myrkynvihreä afroperuukki, oujea! Iltasetti sai sitten uutta ilmettä kun pahaa aavistamaton Jarski kaverinsa Parskin kanssa alkoi sen Paranoid huutelun. “Ladies n’ playboys, it’s time for the one and only Jussi Marley From Hell” Vihree peruukki päähän ja Paranoidi reggae kompilla. Kyllä siinä meinas yhellä jos toisella mennä tuote väärään kurkkuun ku Pohjanmaan oma Reggae sankari päästi vihreet kutrit hulmuten reggaeta suoraan helvetistä. Koska peruukki oli niin hauska juttu niin vierailin vielä iltabändin lavalla mylvimässä Unchain my heartin kutrit hulmuten. Peruukki kaappiin ja parit lohivoiskarit huiviin. Kattelin siinä taas tsättiä jonkin aikaa mutta jätkät soitti taas Charlie Brownin ja nukkumatti hylkäs koko artisti käytävän.
4. Päivä
No aamuhan oli ihan yhtä paska ku kaikki muutkin aamut 70-luvulta lähtien, tosin se tuli taas vartin myöhemmin kuin edellinen aamu. Tänä synkkänä ja aurinkoisena iltapäivänä ei sattumalta salikamppeet tarttuneet mukaan vaan menin suoraan kulkematta lähtöruudun kautta saunaan miettimään ihan jotain muuta kuin päiväsetin rakennetta. Vaihdoin myös lohivoiskarin jogurtti ja muro yhdistelmään ihan vain siksi että se näyttää paljon trendikkäämmältä kuin väsynyt mies lohivoiskarin kanssa lukemassa viikonvanhaa sanomalehteä. Ajatuksissa kävi myös kaikenlainen aktiviteetti mutta tässä vaiheessa reissua mieli oli niin lannistettu että menin hyttiin ottamaan parintunnin torkut. Äärimmäisen pirteänä ja motivoituneena kohti pelipaikkaa ja ei prrrrrr baari ihan täynnä ja päiväkaraoke oli vetänyt paikalle kaikkien suomen lähiöiden kultakurkut. Itsehän olin suunnitellut vältteleväni koko risteilyn ajan suåmirokkia mutta nyt näytti jo aika pahalta. Artistin viimeiset ammattiylpeyden rippeet murenivat viimeistään siinä kohtaa kun huomasin laulattavani jengillä Hectorin juoma-aiheisia teoksia. Onneksi sentään tipit olivat hyvät koska vaikka iloinen virne ja hauskat jutut saattoivat yleisöä hämätäkkin niin kyllä tässäkohtaa artistia ei juuri naurattanut. Heti, korostan HETI viimeisen päiväsetin nuotin jälkeen juoksin messiin ja otin tutun ja turvallisen lohivoiskarin ja aloin järsiä silmät kiinni majoneesin valuessa pitkin leukaperiä. Kun eväät oli tunteella ja rakkaudella nielty menin ja otin taas vähän päiväunia ihan noin niinku ajankuluksi.
Ilta setit oli sitten Suåmen pronssimatsin takia ripoteltu ihan kummallisiin kohtiin mutta onneksi sain sentään ihan rauhassa hautautua omaan hyttiini kahden peiton alle seuraamaan tätä suurta urheilujuhlaa. Illalla sitte ylläripylläri Suåmen voiton kunniaksi sain taas vaihteeksi päästellä maammelauluja kovaa ja korkeelta yleisön osallistuessa laulantaan. Viimesen biisin jälkeen täysin ilmeettömästi suoraan kulkematta lähtöruudun kautta kenellekkään sanaakaan sanomatta hyttiin nukkumaan josko seuraava päivä olisi parempi.
5. Päivä
Kellohan oli jo ties mitä kun meikäläinen heräili ehkä vähän paremmissa fiiliksissä kuin edellisenä aamuna ja jälleen sauna ja sali kamppeet kantoon. Siinä kun olin antanut raudalle kyytiä noin 42minuuttia siirryin tunniksi saunaan miettimään päiväsetin rakennetta. Päivä oli alannut aurinkoisesti ja kyllähän kävin siinä jopa kannellakin vähän aurinkoa morjestamassa mutta heti kuitenkin juoksujalkaa messiin ettei raitisilma myrkytys yllätä. Koska oli aivan uudella ilmeellä ja uudella tatsilla otin aamupalaksi perinteisen lihiksen johon tungin juustoa ja mätitahnaa. Mainittakoon että Lihis aamupala oli perseestä ja en kokeile sitä enää koskaan. Aikaa jäi taas vaikka mihin mutta päätin kuitenkin ottaa pikku torkut ennen tuota aah aina niin piristävää päivä settiä. Voin kiittää ainoastaan luojaa ja sitä joka mokasi sunnuntai risteilyjen markkinoinnin siitä että juuri ketään ei ollut tullut seuraamaan päivä settiä niinpä soittelin sitten hissimusaa koko päiväsetin ja häivyin vähin äänin messiin koneelle roikkumaan facebookkiin. Sunnuntai-illan setit jäi aika vähiin koska se jääkiekon loppuottelu oli päätetty näyttää screeniltä ja meikä pääsi lepäämään. Yhden 40minuuttia sitten kävin illalla luikauttamassa ja kohteliaasti kaikki baartenderit morjestaen lähdin näköala reittiä käyttäen messin lohivoiskareiden kautta hyttiini katsomaan TV1000 Family kanavaa.
6. Päivä
Aamut on sitten kummallisia vaikka kuinka olis nukkunut ja levännyt niin silti väsyttää ja vituttaa, aina! sauna ja salikamppeet kainalossa kävelin suoraan tunniksi saunaan miettimään sitä että enää kerran käydään RuÃ¥ttis ja sitte saa jäädä kyydistä. Taisin siinä miettiä samalla että meneeköhän tää Turun lautta samaan laituriin sielä RuÃ¥ttis ku Helsingin lautta ku jostain kumman syystä en vaan oo ikinä ollu hereillä joskus mitä se nyt on Tukholmas 7-8 aikoihin kait emmä tiä. Uusien aktiviteettien etsiskely taas jatkui ja eihän sieltä prrrrkeleen purkista löydy muuta tekemistä ku soittaa kitaraa. Siinä kohti lavaa kun kävelin niin muistinkin että perskuta täähän on maanantain seniori risteily, mitäs mulla olikaan siinä nuottitelinees, Ronan Keatingia ja Roxettea, kyllähän ne eläkeläiset nyt tollasesta musasta tykkää ei muutaku. “Helou ladies n’ playboys my name is Jussi n’ I’m gonna rock you!” Taas soitettiin en yhtään tiedä mitä, ilmeisesti aika paljo sitä mitä ihmiset toivo koska tippiämpärissä näytti olevan aika paljon rahaa kun lopetin, tai sitte ne oli anellu että Hippi lopettais sen kitaran rämpyttämisen ja kiljumisen ja olivat vielä maksaneetkin mutta Lurjus oli vaan tuijottanu kelloa ja soittanu 60minuuttia täyteen. Jotenki musta tuntuu että mut siirrettiin jollain startrekki jutulla pois siitä lavalta koska enhän ite muista edes piuhaa irrottaneeni. Perinteistä lepäilyä ja syömistä koko päivä ajantappamisen merkeissä. Taisin vaihtaa kitaraankin kielet siinä joutessani mutta ei se tiistai-illaksi silti muuttunu. Ilta setit lähti käyntiin ja olihan sielä laivas ny muitakin ku senioreita, ihan hyvät bileet järkättiin ja suorilla TV 1000 Family kanavaa seuraamaan.
7. Päivä
Vaikka oli viimenen päivä niin silti otti päähän aika huolellisesti. Uni ennätyshän siitä tuli ja ihan just ja just ehdin käydä saunassa hätäseen ennen ku piti kavuta lavalle vetämään tän reissun viimeset biisit. Ihan vihoviimenen biisi oli “How do you talk to an angel” ja sitte hirveellä hädällä pakkaamaan kaikki 673 vaatekappaletta ja 7951 muuta tavaraa jotka olin levittäny pitkin hyttiä. Ehdin onneksi vielä käydä messissä vähän syömässä ennen ku piti lähtee yli viideksi tunniksi “EB on siististi cool” tyyppiseen kotimatka ratkaisuun. No niitten viulukoteloiden ja muitten kanssa ku kävelet julkisella paikalla niin olet aina automaattisesti syyllinen kaikkeen ja onhan ihmisillä aina niin hirvee kiire ku jos ei ehdi tolla oven avauksella tosta ovesta niin sen jälkeenhän se ovi muurataan ikuisesti umpeen ja joutuu jäämään terminaaliin 56456vuodeks niinku se yks äijjä siinä leffas. No lopulta silti täysin turvattomasti bussin kyydis ja eikököhän viereen yritä tungeksia joku prrrrrkeleen valopää kännissä kuin apina. “ÄÄÄÄÄÄÄÄ! terve sähän oot se ööööö soittaja, viddu ota kaljaa , laula meille kotimatkalla vähä hectoria, äääääää! sä oot hyvä jätkä” Tähän ku vastaat että se paikka on varattu ja en laula niin UrpÃ¥ jatkaa “ÄÄÄÄ! älä ny jännitä kamaan, otetaan vähä bissee ja lauletaan, mun mielestä on siistiä ku joku soittaa bussis kitaraa.” Ilmoitin kaverille että tää paikka on varattu ja mun mielestä on suoraan saatanasta jos joku soittaa bussis kitaraa ja kuski nyökytteli hyväksyvästi suuntaani. noin kymmenen minuuttia myöhemmin käytiin tämä sama keskustelu jo kuudennen kerran jolloin tungin kuulokkeet lähes aivoihin asti kuunnellakseni rauhoittavaa musiikkia ja samalla mietin että jos tuo UrpÃ¥ ei jää ennen raumaa kyydistä niin joudun varmaan auttamaan häntä jäämään raumalla kyydistä. No onnetar joka perinteisesti näyttää persettä joka käänteessä ei ollutkaan hylännyt minua aivan täysin UrpÃ¥han jäi kuin jäikin raumalla kyydistä ja jopa ilman artistin avustusta. Kerroin vielä kuskille aikomuksistani ja sain jälleen hyväksyvän nyökkäyksen.
Lähdetään vaihteeksi risteilemään, eli käväisen muutaman kerran Tukholmassa ja useamman kerran Maarianhaminassa. Pelkkää lomailuhan kyseinen reissu ei ole vaan kyllähän minä aioin siinä muutaman laulunkin soittaa ennenkuin 20 päivä toukokuuta jään kyydistä Turun satamassa. Tervetuloa risteilemään.