Jussi Kananoja

Helloujeah! Taas oltiin merillä, tällä kertaa tosin duona ja mukaan oli lähtenyt Takalan Mikko Ilmajoelta. Kevyttäkin kevyempi automatka Vaasasta Ilmajoen kautta Helsinkiin ja Aamulaivalla viikoksi riteilemään. No matka oli mitä se nyt aina on kun lähdetään reissuun maailmankaikkeuden keskipisteestä kaikilla elämän osa-alueilla eli Vaasasta, pitkä ja kivinen. Saundtsekkiä päästiin tekemään niin että meikäläinen ei ikinä saanut hyttiään ennenkuin jo eka setti alkoi, oli kuulemma jotain vikaa laitteissa. no eka setti soitettiin ja sitten taas kyselemään josko sen hytin voisi luovuttaa jo vähitelleen. Pitkin hampain tosiasiakaspalvelija antoi hytin vaimen ja nurisi vielä jotain kaupanpäälle. No eipä siinä tähänkin on totuttu mutta voin kertoa että ensikerralla tässä laivassa liksat nousee ja ainakun hytin ovi ei aukea yksi setti perutaan. Siinhän sitte pohjanmaan vaarallisimmat artistit viihdyttivät yleisöä aamulla iltapäivällä ja yöllä hyviksi koettujen temppujen kera.
Päivä numero kaksi lähti sitten käyntiin sillä että heräsin siihen kun hyttini ovesta lappaa sisälle kolme rouvashenkilöä. Olivat sitten myyneet artistin hytin asiakkaille, eihän siinä mitään pikkumokiahan sattuu mutta onneksi oli myyty hytti fiksuille ihmisille ja asia selvisi. Vaan eipä selvinnytkään. Aamupalan jälkeen kun palasin hyttiini avain ei yllättäen toiminutkaan. No jälleen Infoon kyselemään että mikäs on kun hytti ei taaskaan aukea, tämä tosiasiakaspalvelija aloitti sitten jo pienen vittuilun siitä että kuinka kokoajan ollaan meidän bändistä valittamassa jostakin, oho kuinka voi niin käydä jos hytti myydään alta ja sielä soittimet kamerat vaatteet jne. sisällä. No taas kerran pienen ulisemisen jälkeen tämä rouva luovutti minulle uuden hyttiavaimen. Jälleen soiteltiin ja kansa hurrasi kuin potkupallo-ottelussa Englannissa. Iltasetit lähestyivät ja mitä prrrrkelettä, nyt ei toimi henkilökunta kortti ja ei pääse syömään. Tästä sitten taas infoon kyselemään että miksi näin, Tämä Rouva asiakaspalvelijoidenasiakaspalvelija ilmoittaa että ei jaksa enää minun ongelmieni kanssa. Itse kerroin tähän että no nuottikaan ei kuulu jos tämä kortti ei toimi kun pääsen tästä messin ovelle ja kas kummaa Rouva kaikkien asiakaspalvelijoidenasiakaspalvelija oli kuin ihmeen kaupalla kuitenkin jaksanut minun ongelmieni kanssa senverran että korttini toimi jälleen. Vähitellen saavuttiin risteilyssämme siihen pisteeseen että viikonlopun viikonloppukuntoiset asiakkaat olivat saapuneet laivaan ja suunnitelmani “Fuel for the fire” tyylliseen biisilista ratkaisuun oli osunut suoraan kansan sydämiin. Keräsimme henkilökunnalta sellaisen määrän kehuja ja selkään taputuksia jo tutuksi tulleesta aiheesta “täälä ei kukaan oo aiemmin saanut tuollaista menoa aikaan” No tätä jatkuikin sitten koko loppuviikon ja oltiinhan me sitten elviksiä kun kerta oltiin oltu Suomenlahden dynamiittisin duo. Viimeisten “valssejen” jälkeen hirveällä hädällä pakkaamaan kamat ja palauttamaan ne tavarat jotka olivat vaihtaneet hyttiä siinä viikonaikana. Homma jatkuu jälleen pyhien ja Bon Jovin konsertin jälkeen, tervetuloa Itämerelle seurailemaan kuinka vaarallisista vaarallisin ja ongelmallisin artisti vetää posketonta showtaan Viking Isabellalla.

No niin oli taas pitkä matka, tasan 2km. No perillehän mä pääsin ja sielähän ne taas oli, Jarski ja Parski (nimet muutettu) ja tottakai ihan nakitsilmillä ja korvilla. Jarski tuli taas sössöttämään siitä kuinka minua ei näy missään keikalla. Kerrottakoon taas kerran, Jarski ja kaikki kaltaisesi Vaasalaiset jotka luulevat että koko maailma tapahtuu Vaasan torin laidalla. Vaasan ulkopuolella on ihan oikeasti elämää, koko maailman kaikkeus ei ole Vaasan keskusta. Olen Jarski ja kaikki kaltaisesi todella pahoillani kun joudun tätä teille jokakerta nähdessämme jankuttamaan että teen keikkaa jatkuvasti ympäri Suomea, Suomenlahtea ja Itämerta.
Asiaan, sain sitten tsekit tehtyä ja hiippailin pitkin kylän raittia ja eikös sitten vastaan tule pirkkolissu ja hänen ns. miesystävänsä pasiantero (nimet muutettu) “terve Jussi ooxä lopettanu ihan soittohommat ku ei oo aikoihin näkyny keikalla” tähän vastasin että “Voi pirkkolissu parka miten tämän selittäisin, katsos kun maailman kaikkeus ei ole kauppapuistikon kaksi baaria”. pirkkolissu ei ollut taaskaan kovin vastaan ottavainen ja jankkasi vain että kun Jussi ei kuulemma enää soittele ollenkaan kitaraa. No eipä siinä, itselleni tuli kuitenkin tässävaiheessa aika lähteä keikallle.
Olin yrittänyt niputtaa kaikki ässimmistä biiseistä ässimmät kahteen settiin ja aloin villitä pientä mutta innokasta yleisöä. Ensimmäisellä tauolla tuli tietenkin taas joku kyselemään että miten noin taitavalla soittajalla on noin vähän keikkaa Vaasassa, Voi tsiisus!!!! että oikein Vaasassa vai? En jaksanut enään saman illan aikana jauhaa sitä samaa tarinaa siitä kuinka Vaasan rajojen ulkopuolella oikeasti on elämää. Tokaa settiä ja kyllähän sellainen pieni kuorolaulun poikanenkin sieltä irtosi. Ihan viimeisten biisejen aikoihin tuli sitten Parski stagelle ja rupesi kesken ulisemaan ja sössöttämään jotain ja koska en ehtinyt kesken biisin keskustella hänen kanssaa päätti Parski sitten tönäistä ja huutaa korvaani vittu mikä jätkä, tönäisin sitten Parski pois stagelta ja huusin perään että “painu ny saatanan juoppo siitä sössöttämästä”. Parski sitten istui kavereidensa pöydässä ja itki kuinka kukaan ei ole koskaan sanonut hänelle niin pahasti, kukaan ei ole koskaan ennen sanonut häntä juopoksi. No sellainen ilta sitten Vaasassa, keikkahan oli kaikenkaikkiaan aika hyvä jopa yleisö oli hyvä paria ylilyöjää lukuunottamatta. Kamat vaan autoon ja kotio.

Oli Tallinan risteilyä ja autolla ajelua ympäri Suomenmaata erilaisissa kokoonpanoissa ja välillä yksinkin. HOmma jatkuu taas pikku Ruotsinristeilyllä jonka jälkeen Ruusuorkesteri valloittaa vaihteeksi Lahden Amarillon ja jatkaa siitä Saloon Paradise Gardeniin. Tervetuloa seuraamaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Pitkä ja raskas retkeily Suamen Lahteen oli jälleen kerran edessä ja voi poijjaat ku oli taas viksua juttua liikkeellä. Ensimmäiset 100kilsaa takana ja keikkamyyjän edestaja Jani ALASTI Timonen ottaa yhteyttä. “Se teidän hotelli saattaa vaihtua ku on ne F1 veneiden MM-kisat menossa sielä Lahdessa”. No voi kun kiva just tälläsenä retkeily päivänä haluttiinki kuulla että järjestelyissä on ongelmia. No matka jatkui kuin ei mitään olisi tapahtunut. Perillä huomattiin iloisesti että ko. mestahan oli oikeen stadioni prrrrkele. Roudausta ja soundtsekkiä kökittiin aikamme ja sitte kyselemään että miten sen majotuksen kanssa nyt on? “En mä vaan tiedä mä oon täälä töis” tyyllinen vastaus oli tietenkin kiva. Soitto ALASTImiehelle joka huomaa että ainiin mä unohdin että mun olis pitäny ilmottaa että montaks teitä tulee ja moneltako niin ne olis varannu teille pöydän italiailaisesta ravintelista mutta nyt teidän täytyy mennä siihen viereiseen Kebupitseriaan. Tästä kiitämme sinu herra ALASTI vielä useamman kerran. Hotelli ei sitten ollutkaan muuttunut ja pääsimme lepuuttamaan egojamme Kauppahotelli Grand nimiseen majoitusratkaisuun joka oli ihan sopiva alatipaisuville egoillemme. Pienen lepäilyn jälkeen ALASTI herran pomo Marko soittaa ja kysyy no ootteko kattomassa Rasmusta rannassa, ei olla ollaa hotellissa makaamassa ALASTI. Keikallekkin mentiin ja rokkia paahdettiin, itse siinä myös sivussa korjasin DJ.n laitteet koska joku reggae DJ oli ne kuulemma sotkenut pahanpäiväisesti. Keikasta ei mitään sen kummempaa jäänyt jälkipolville, kovaa tykitystä kovilta ammattilaisilta ja sitten kiireenvilkkaa nukkumaan koska seuraavana päivänä odotti autolla ajelu ja toinen keikka.

Joten eipähän tarvi sitte miettiä hirveesti uudeksivuodeksi mitään kotihippoja, vuosi vaihtuu jossain Maarianhaminan edustalla kitaraa rämpyttäen. Rosie’s Playground on suunnitellut purkittavansa pari biisiä alkukesän aikana, rumpujen purkituspäivä on jo sovittu mutta Kapteeni Kananojan kesäkiireet eli kitaran rämpyttäminen Itämerellä ja Suomenlahdella saattaa lykätä teoksen lopullista valmistumista heinäkuun alkuun mutta hyväähän kannattaa odottaa. Rock on! veljet ja siskot!

…ja jatkoi siitä mihin vuosi sitten jäi. Rosie’s Playground merkkinen rymyryhmä pakkasi kamat huolellisesti punaiseen pakettiautoon ja lähti kohti Lohjaa. Lohja on siis kaupunki jossa on asukkaita 37375 ja neliökilometrin alueella keskimäärin noin. 134, sitähän me ihmeteltiin että miksi ne ihmiset seisoskelevat siellä pellolla parinkytä metrin välein mutta se oli sitä tasaisesti asuttamista. Lohjahan tunnetaan myös Omenakarnevaaleistaan joilla valitaan joka vuosi  uusi Omenatyttö, joten tämähän todistaa sen että Anssi Kela on paskanpuhuja, ei ole mitään miss Lohja finaalia vaan Omenatyttö skaba. No Omena tai päärynä ihan sama Sirkus oli kuitenkin saapunut kaupunkiin ja olihan sitten natiiveja tullut ihmettelemään että taasko nää puhallinsoittimen synonyymit on koheltamassa. Tupa oli siis turvoksissa ja mehän perhana pistettiin taas sellanen shöy pystyyn että edes se meidän edellinen keikka kyseisessä kylässä ei vetänyt vertoja sille. Jopa kaikkein vaarallisimmat temput kuten myrkynvihreä afroperuukki päässä soitettu Paranoid reggaekompilla suoritettiin ja kanssa hurrasi kuin olisivat juuri päässeet miss lohja finaaliin, eiku siis Omenatyttö skabaan. Keikan jälkeen jaksettiin ihmeen hyvin ottaa kehuja vastaan ja olla kuin Elvikset konsanaan, Elvis ei tosin koskaan uskaltanut vetää vihree peruukki päässä paranoidia reggae kompilla. Hetken ku oltiin nukuttu ja mentiin aamusella hakemaan soittokalustoa pois pelipaikalta kyseli henkilökunta ihmeellisiä, voitteko jäädä täksikin illaksi keikalle. Kohteliaasti jouduttiin kieltäytymään koska muut velvoitteet ajoivat meitä takaisin Vaasaan, tuohon kaupunkiin joka on paikallisten mukaan maailmankaikkeuden keskipiste kaikilla elämän osa-alueilla.

Taas oli aika tehdä keikka kaupungissa jossa natiivit tietävät että se on maailmankaikkeuden keskipiste kaikilla elämän osa-alueilla eli Vaasassa. Roudaus ja ajo eivät päätä huimanneet eikä selkää rasittaneet. 2km pohjoiseen ilmastoinnin viilentämässä autossa ja hissillä ylimpään kerrokseen. Saundtsekki hätäseen pois alta ja naapurikuppilaan jonka itse otan haltuun tasan viikon kuluttua seurailemaan veljeni Mikon sauntsekkiä. Jarski ja Parski (nimet muutettu) olivatkin jo sopivasti huutelemassa paranoid huutoja ja konttaamassa väistämättä itseään siihen tilaan että ovimies Tade ilmoittaa illan olevan ohi ennenkuin Mikko soittaa nuottiakaan. No omallekkin keikalle sitten laahustin ja mitä hel… sielä on joku toinenkin hippi kitaralaukkuineen. Itse kyllä tiedän syyn miksi kyseinen kaveri oli paikalla mutta annoin asian kuitenkin olla koska vaikka olen länsisuomen vaarallisin trubaduuri olen myös pohjoiseuroopan kohteliain mies. Terveisiä vain niille jotka asian hoitamiseen olivat sotkeutuneet, jag vet varför Feki var där. Eikä siinä mitään kitara vireeseen ja homma haltuun. Tämän toisen artistin fanit eivät tietenkään tykänneet koska olivathan he tulleet seuraamaan jotain ihan muuta kuin minun edesottamuksia, artisti itse jäi kuitenkin seurailemaan keikkaani ja ihan selkeästi humaltui uskomattomista suorituksistani kannustaen kuin lätkämatsissa. Toisessa setissä sain jo aikaan sen normaalin transsia muistuttavan olotilan yleisöön ja sitähän sitten jatkui siihen asti kunnes yleisö huomasi että ai niin huomennahan on ne Mirkun (nimi muutettu) ylppärit ja pitää olla klo9.00 juhlaleninki päällä.