Jussi Kananoja

…Mutta ei tullu tänäkään kesänä yhtäkään lauantaita ilman kitaran rämpyttelyä ihmisten edessä. klo.22.19 näytti vielä vahvasti siltä että kesälauantai sujuu rennosti kotisohvalla, mutta mutta. Puhelin pärisee klo.22.20 ja paikallisessa ravitsemus liikkeessä oli illan artisti tehnyt ns. oharit vedoten kauniiseen kesäsäähän ja kuplajuoman hyvään makuun.
Prii Prii Prii
Jussi – “Haloo”
Mikki – “Terve, kuule mitä meinaat tehdä tänään, onko menoja?”
Jussi – “Öö tota, aattelin seurailla TV.n lauantai-illan ohjelmatarjontaa”
Mikki – “Jaa mitä jos lähtisit soittamaan baariin kitaraa, saat rahaa”
Jussi – “OoKoo, 25min ja mä oon sielä, moi”
Prii Prii Prii
Jussi – “No mitä ny? Mikki soitti jo ja asia hoidossa 24min ja rokki soi.”
Tade – “Jaa no ei sit mitään, mä asetin sulle jo jakkaran joka ei heilu, valmiiksi”
Jussi – “Hyvä, pistä uudet kahvit valumaan, moro”
No hirveellä hädällä sitte raavin kamoja autoon ja jouduin siinä koukkaamaan myös taitelija Björnin rumpuvarastolta parit piuhat ja Shure 58 mallisen mikrofoonin jotta laulu kuuluisi paremmin. Kello on 22.51 ja astun sisään baariin ja hirveellä hädällä piuhat kiinni ja ekan biisin aikana hätästä sauntsekkiä kasaan. Täysin häpeilemätöntä settiä ja tottakai surkeita spiikkejä ja eiköhän pian oo hirveet kuorolaulut pystyssä. Mahdottomien suoritusten jälkeen aattelin vielä venyä hillittömään suomipopkimaraan jota en yleensä suostu tekemään edes pakonedessä rahasta ja kyllä oli kansalla hauskaa, taas kerran. Encorea en suostunu kuitenkaan soittamaan ku sattu “vahingossa” viimesessä biisissä mennä kieli poikki, paskat oikeesti otin salaa huomaamattomasti sivuleikkurit taskusta ja poikkasin sen kielen ihan harkitusti ettei mee ylitöiksi. Kamat sitte vaan kantoon olalletaputtelujen saattelemana ja helvetin kyytiä kotio, olipas taas keikka.

on valmistunut ja sitä pääsee kuuntelemaan mm. näillä sivuilla Promo kohdassa. Demohan tehtiin Maailman parhaassa studiossa eli meikäläisen olohuoneessa, saundit ei tietenkään oo mitään maailmanluokkaa mutta studio oli muuten viihtyisä varustetasosta voin mainita mm. mikro, kahvinkeitin, jääkaappi, TV, stereot, tietokone nettiyhteydellä, suihku, sauna, pakastin, auto, sänky, kolme sohvaa, wc, autorata, Transformereita, palapelejä, jalkapallo, koripallo, lentopallo, kirjoja, lehtiä, DVD, jne.

Rosie’s Playground niminen sähkösirkus pakkasi jälleen riittävän määrän showlaitteistoa autoon ja suuntasi villitsemään kesälomakansaa. Matkahan oli tietenkin pitkä kuten aina kun lähdetään liikkeelle maailman keskipisteestä kaikilla elämän osa-alueilla kuten Vaasassa natiivit uskovat. Perille päästiin lopulta huikean ja hikisen matkaamisen jälkeen ja roudaaminen vitutti jo 100km ennen määränpäätä. Kamaa kannettiin niska limassa ja jossainvaiheessa oltiin saundeihin tyytyväisiä ja käytiin kuittaamassa hotellin avaimet ja suihkuteltiin, meikkailtiin ja sovitettiin juhlamekkoa päälle. Tsekin aikana sattui muuten myös muutama paikallinen fani osumaan paikalle, hirveesti kiiteltiin tottakai ja onhan se ny perhana mukavaa ku joku edes muistaa.
“Ladies n’ playboys we’re the one n’ only Electric circus,,,, Rosie’s Playground” ja sitte mentiin uskomatonta paahtoa kohti valomerkkiä. Soitto kulki aivan prrrrrkeleen hyvin ja hikivirtasi, kyllä oli helppo olla poplaulaja. Lopulta hikinen
show oli ohi ja sankarit lähti vetämään lepoa huomista Salon vetoa varten………..
priiii priiii priii!!!! kello on sitte siitä paskamainen laite että jos sen laittaa soimaan niin siihen herää. Aamupalaa taas käytiin mättäämäs apinan raivolla niin että maha turpoo. Vähitellen hitaasti kuin etanat valuttiin Amarilloon keräämään showtarvikkeita autoon. Lahdessa oli joku keränny jotain muovisia lehmiä pirinpärin ympäri kylää ja tottakai siinä kävelykadulla sitte joku aivonsa kemikaaleilla sulattanut heebo rummutti siihen lehmän muoviseen ja ontostikumisevan selkään koko roudauksen ajan. Kävinhän mä lopuksi asiallisesti kertomas kaverille että “kuule kaveri, et viittis lopettaa tota paukutusta ku ei jaksais ny kuunnella yhtään mitään kolistelua” kaveri lähti sitte juoksemaan niinku olis mörkön nähny, on se vaan hassua kuinka ne kemikaalit toimii sielä aivo lohkoissa, voi pojat. No lehmä rumpalin kompatessa kamat oli saatu autoon ja siitä sitte siististi pitkin kävelykatua ajeltiin ja kompassista suunnaksi Salo ja Paradise Garden. Perille saavuttiin jopa niin aikasin että alakerran pubin bartender lykkäs vaan ruokalaput kouraan ja sano että menkää ny ekaks vaikka syömään ja hotelliin nukkumaan ku toi yökerhon ovi saadaan auki vasta klo19. Cumulus merkkinen majoitus ratkaisu oli tälläkin kertaa aivan perhanan hyvä oli saunat ja systeemit. Vaihteeksi oltiin kantamassa romua lavalle ja iloinen yllätys oli se että PA-kaappeja ei tarvinnu roudata ku paikassa oli omat PA:t vietiin vaan mikseri ja monitorit ja avot, tsekki valmis ja puolijuoksua takas hotelliin.
Pienten lepohetkien jälkeen rynnättiin lavalle ja voi ristus notta pistettiin sellanen show pystyyn että ei oo tuossakaan baarissa usein nähty. Oltiinhan me toki suunniteltu ja uhkailtu koko päivä että Salossa vedetään ihan vaikka kostoksi ihan järkyttävä show. Biisilista oltiin mietitty sellaiseksi fuel for the fire tyylliseksi hittikimaraksi ja kuorolaut seurasivat toisiaan. Välillä meno oli jopa niin kovaa että vähä jo jännitti soittaakkin niitä pelkkiä bensaa liekkeihin tyyllisiä vetoja mutta koska se oli jo päivällä päätetty niin taottiin täysillä vaan kohti katkeraa loppua. Meinattiin tietty ensin lähtee vikan biisin jälkeen takahuoneeseen mutta eiköhän siinä parit kolmet encoret paiskattu ja ainavain sais varmaan soittaa kyllä se huuto ja meno oli sitte sitä luokkaa. Kiitos Salo!
Eiku nukkumaan ja seuraavana päivänä ajeltiin sitte taas viiskuus tuntia autossa koska Vaasahan on kaukana kaikesta koska Vaasa on maailmankaikkeuden keskipiste elämän jokaisella osa-alueella.

Tällästä se City-Lehti kirjoittaa. Jumankauta, koska meikäläisestä on tullut Legenda. Ei olisi uskonut että ihan valtakunnallinen lehti ylipäätään tietää missä on Vaasa ja että sielä vielä joku hippilurjus rämpyttää kitaraa työkseen. Tästälähtien City-Lehti on meikäläisen lempilehti joka pitää tilata kotiin kuljetettuna kestotilauksella.

Heinäkuun hirmuinen kotikylän kiertue oli jo aivan hilkulla lähteä käyntiin mutta sain kuitenkin tuhlattua aikaa vielä eräästä urheilijasta kertovaan dokkariin sen verran että olin myöhästyä soundtsekistä jossa ei paikalla olisi itseni lisäksi muita. No uudet kielet kiilsivät vasta kiillotetussa japanilaisten pikkutyttöjen valmistamassa Takamine merkkisessä kielisoittimessani ja sää oli mitä mainioin, eli sadetta pukkasi. Vaikka tsekki oli jätetty aivan käsittämättömän myöhään niin silti aikaa jäi niin paljon kahvinjuomiseen ja kivien potkiskeluun torin laidalla että vieläkin puistattaa. Livin after midnight vaikka sitä ei tällä keikalla soitettukaan oli silti lopulta käsillä ja keikka alkoi. Ensimmäinen mitä huomasin oli se että jengiä oli ihan törkeesti ja mekkala sen muikaista. Skyn äänentoistojärjestelmä on tarkalleen ottaen noin. 2×80W tehoinen eli itku meinasi päästä kun huolella tehty tsekki piti tuhota vääntäen vain kylmästi jokainen nappi ihan täysille ja toivoa että edes joku kuulisi jotain, itse en kuullut koko illan aikana yhtään mitään muuta kuin yleisön mylvintää, vedät sitte siinä herkällä tunteella ku et kuule edes omia ajatuksias. Hirveesti yritin luoda showmeininkiä ja kyllä ainakin kolme ekaa riviä oli ihan kympillä mukana, muut tuskin kuulivat/näkivät yhtään mitään meikäläisen perfomanssista. Lopulta tuli valomerkki ja sain kuulla että kylässämme ihan oikeasti tapahtuu jotain, oli kuulemma asuntomessut josta johtui tuo turistien valtaisa tungos koska Skyn alakertahan on Hotelli Vaakuna. Kamat kantoon ja kiiruusti kotio nukkumaan.
Aah! heinäkuun lauantai kotona, tätä on tapahtunut lurjuksen uralla tosiharvoin ja olin suunnitellut suuntavani rannoille ja kylälle morjestelemaan tuttuja ja vähän kävelemään. Paskat, verhot aukaistuani huomasin että sataa vettä lähdin sitten TallesPubiin tsekkaamaan tilanteen kamojen suhteen ja kävin ärrällä kahvilla ja tottakai autolla koska solistilurjuksethan on siitä hassuja että ne sulaa sateella koska ne on laulanu elämänsä aikana niin monta imelänsokerista balladia että ovat itteki muuttuneet sokerisiksi, niin myös allekirjoittanut. Illalla kattelin vähänaikaa tangofinaalia ja mielestäni oikeat voitti. Ilta oli jälleen siinä pisteessä josta ei ole paluuta ja ei muuta kuin tsekkiä kyykkimään. Tsekin jälkeen join jälleen kolme pannullista kahvia ja kävin potkimassa ne samat kivet kuin edellisenä iltana toiseen asentoon ja palsin pelipaikalle motivoituneempana kuin ikinä. Helou! ladies n’ playboys heeeeeresasongforyouuuuu! ja siitä lähti sitte Whitesnaket pauhaamaan. Tiukkaa tykitystä koko ilta ja tulipa jälleen keikan jälkeen kaiken laista kommenttia; yks olis halunnu tulla laulamaan, yks soittamaan bassoa, yks sitä ja toinen tätä. Joku taisi kehaista keikan jälkeen että miten sä perkele saat Vaasalais yleisön mukaan noin hyvin ku siinä ei yleensä onnistu kukaan. Voin se tässä kuule kertoa että se onkin sellainen taikatemppu jota ei voi paljastaa koska eihän se sitte mikään taikatemppu enään olisi. Japanilaisten pikkutyttöjen valmistama kitara vain laukkuun ja kotio nukkumaan.

Joo ehtihän siinä just ja just nimipäivät ja lomat viettämään ja taas vietiin, nimittäin Itämerelle. Kyytinä oli jälleen EB on siististi cool ja Viking Isabella. Kyytiin pääsin ajoissa ja saundtsekkiä oli aika vaikea päästä tekemään koska kukaan ei löytänyt avainta lavalle joka on Isabellalla sellainen koppi jonka seinä aukaistaan sisäpuolelta. No kyllähän se koppi lopuksi saatiin auki ja jonkinlainen hätäinen tsekkikin saatiin aikaan. Kovin paljoa ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, sanotaanko että saavuin keskelle Viking Isabellan sisällissotaa ja ei siitä enempää. Aluksi vähän jännitti että kuinka ääni kestää näin pitkän pestin mutta eipä siinä, viksuilla biisijärjestyksillä ja pitkillä kitarasooloilla siitä tuli varmasti parasta mitä Itämeren Pubeissa on kuunaan nähty, vähintään 50 risteilijää kävi näin minulle sanomassa ja minä uskon heidän sanaansa kuin nousevaan aurinkoon. Miksi he voisivat olla väärässä, hehän ovat lomalla ja totaalisen fiiliksissä meikäläisen soitosta ja laulusta. Päiväbändin basso ja vokaalitaiteilija Mikan kanssa käytiin päivittäin salilla ja joinakin päivinä jopa kaksi kertaa ja kunto nousee tai sitten se ei ehkä laskenut niin paljoa koska kävimme myös syömässä joka päivä noin 5 kertaa ja joka kerta mahdollisimman paljon koska liksahan siinä paranee kun syö enemmän. Tuli siinä törmättyä myös Kerosen tangokomppaniaan jälleen ja HPM sekä Royal Scam tulivat myös tutuiksi mukavaa porukkaa ja terveisiä vaan kaikille täältä länsirannikon kisastudiosta. Turunlinnan kiersin myös joka päivä useampaan otteeseen klo19.50-21.00 välisenä aikana koska kerkesin joka kerta laivaan. Parhaimmat bileet oli ihme ja kumma alkuviikosta päivä seteissä eikä viikonlopun iltaseteissä joka oli mielestäni jotenkin nurin kurista, ei sillee että viikonloppujen ilta meno mitenkään perseestä olisi ollut mutta kun maanantai aamuna ihmiset haluavat kuulla baarikärpäsestä kertovia lauluja ja hoilaavat mukana täysillä on ajatus jotenkin hassu.
Pestihän saatiin lopulta päätökseen ja eihän se ollut ollenkaan niin raskas kuin aluksi olin pelännyt, siinähän se soljui lauleskellessa. Kotimatkalle olin suunnitellut jälleen EB on siististi cool tyyllisen ratkaisun ja alan vähitellen olemaan sitä mieltä että ei se nyt niin cool ole kun joka ikinen kerta siihen viereen tunkee väkisin joku kohtuu rasittava Urpå jankkaamaan kitaran soittamisesta. Enkä nyt tarkoita sitä että kitaran soittaminen yleensä olisi saatanasta mutta jos justiin on soittanut 10 päivää putkeen 5tuntia päivässä ei välttämättä huvita viihdyttää kenenkään bussimatkaa, eri asia on jos tukuittain setelirahaa ruvetaan asettelemaan meikäläisen taskuun niin eiköhän se yksi 5 tuntia vielä bussissakin soi ihan mitä vaan halutaan mutta muuten kyllä ei mielellään. Pitemmittä puheitta, karavaani kaartaa Vaasan kautta Lahteen, Saloon ja Tallinnan laivalle ja sieltä Tampereen kautta Los Angelesiin. Stay Tuned veljet ja siskot. Hyvää kesän jatkoa.

Tollasta cover bändiä kävin kattelees tossa 16.6 loman alkajaisiksi ja täytyy sanoa että sedät soitti aika pätevästi Bon Jovin biisejä. Toki yks Pohjanmaalta lähtöisin oleva bändi nimeltään Rosie’s Playground jonka solisti käy myös merillä trubaduurina vetämäs noita biisejä vetää ne kuitenkin paremmin. Kovat oli jätkillä myös valoshowt mutta kyllähän niissä meikäläisen tuikuissakin on oma hehkunsa. Ei vaan keikka oli kyllä aivan prrrrrkeleen kova, ei jääny puuttumaan oikeestaan mitään mitä olis välttämättä kaivannu. Sambora sano että tulee kattomaan 10 päiväksi Vikinglinelle ku mä vedän sen biisejä, eipä sitä sitte vissiin kuitenkaan näkyny.
Loma jatkui siitä sitten parin päivän Helsinki palloilun jälkeen Turun palloilun jälkeen mökille ihmettelemään ja sieltä sitte takasi merille. Ruusuorkesterin demoa taas vähä tehtiin ja ehkä se valmistuu ennen ku joulupukki tuo uudet sukat.