Jussi Kananoja

Tämä tarina alkoi 17.lokakuuta 2008. Oli kaunis ja iloinen perjantai aamu Vaasalaisessa kodissa vain autoradan äänet kuuluivat kun heräsin ja kaikki oli vielä hyvin. No iltapäivällä alkoi kuitenkin kiristää, alkoi nimittäin kamojen pakkaaminen amerikkaisvalmisteiseen autoon ja kompasissta suunta kohti Jurvaa ja siellä juuri avattua uutta hotelli ravintola kompleksia. Oikeastaan tässäkin kohtaa oli vielä kaikki ihanaa. Pääsimme perille ja vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen. Roudasimme vähin äänin kamat paikoilleen ja maittavan aterian jälkeen aloitimme soundtsekin valmistamisen jonka valmiiksi saatuamme saimme kuulla että alakerrassa on meitä varten sauna lämpöisenä ja uima-allaskin löytyy. Edelleen elämä oli ihanaa. Uintien ja saunomisien jälkeen puimme juhlamekot päälle ja nousimme lavalle. Kansa hurraa polvillaan ja meno on mahtavaa ja villä, kertosäkeet laulaa yleisö ja hauskaa on. Keikan jälkeen otimme hetken happea ja laitoimme kamat laatikoihin ja lähdimme nukkumaan.
Kuitenkin noin 5tuntia myöhemmin herätyskello alkoi soimaan ja enää ei ollut elämä ihanaa. Helvetinkyytiä kamat autoon ja katsoimme kompassista mitä tietä pääsee Kiteelle, no huomasimme että ihan sama mitä tietä ajaa koska Jurvasta katsottuna voisimme lähteä ihan mihin suuntaan vaan ja kiteelle on yhtä pitkä matka. No väsyyneenä elämä ei ole muutoinkaan kivaa mutta emme voineet olla sekuntiakaan haukumatta keikkamyyjää nimeltä Matti (nimeä ei muutettu). Matti oli myynyt meille joskus kesällä keikan Kiteelle ja sen jälkeen ei enää vastannut yhteydenottoihimme kun kyselimme että kait siihen nyt sitten tulee joku toinenkin keikka itään päin koska pistokeikka Kiteelle ei olisi kovin miellyttävä eikä oikein rahallisestikkaan kannattava ja tämä ei todellakaan olisi Matille ensimmäinen kerta kun hommat jää puolitiehen ja joku lähtee pistokeikalle hevonkuuseen. Koska Matti jätti taas ties kuinka monennen kerran hommat puolitiehen ja katosi laskettelemaan (ja normaalisti tälläisissä kohdissa selittää että ei ole nyt kukaan vastannut baareista puhelimeen vaikka kollega vierestä tuolista on justiin kertonut kuinka Matti tuli eilen viikon laskettelu reissusta) tms. emme voineet lopulliseti odottaa joten otimme saman toimiston myyjiin Jani ja Marko (nimiä ei muutettu) yhteyttä jotka sitte pelastivat viimehetkellä reissun edes jotenkin rahallisesti plussalle.
No matka jatkui ja väsytti ja vitutti niin ettei verikiertänyt. noin. 8tunnin ajelun jälkeen olimme perillä ja ei muutakuin elämänsä vedossa olevat soittajat alkoivat kantaa kamaa kohti lavaa. Kokoroudauksen ajan hävetti ja vitutti se tosiasia että näytimme joka jätkä siltä että olisimme dokanneet viikon vaikkakin totuus on että bändimme ei tuohon nesteeseen koske ollenkaan. Se että nukkuu 5tunnin yöunet ja ajaa sen jälkeen 8tuntia autolla jotenkin kummasti vaikuttaa ihmisen ulkoiseen olemukseen. Saimme kuitenkin keikkamyyjämme Matin ansiosta mahdollisesti juoppobändin maineen ja kiitämme siitä Mattia joka ei voi vastata mihinkään yhteydenottoon ja ilmoittaa keikoistakin salaa sähköpostin välityksellä.
No onneksi henkilökunta joka oli meitä vastaanottamassa oli iloista ja asiallista. sountsekki tehtiin ja reenasimmepa siinä samalla Katy Perryn biisin “I kissed a girl”n ja saimme hyväksyviä nyökkäyksiä tiskin takaa. Ruokailut oli hoidettu hyvin ja ruokailun jälkeen vetäydyimme asettelemaan juhlamekkoja päällemme.
Ensimmäisessä setissä ei oikein yleisö vielä herännyt mutta toisessa setissä sitten taas jo normaalia sekoamista oli havaittavissa. Keikan jälkeen jouduimme odottamaan noin. kaksi tuntia että pääsimme roudaamaan jonka jälkeen ajoimme majoitukseemme joka sijaitsi Joensuussa, eli vielä tunti lisää ajoa samalle vuorokaudelle. tässä vaiheessa olimme valvoneet viiden tunnin unien jälkeen noin vuorokauden ja edelleen kiittelimme Mattia tuosta sankarillisuudesta johon liittyy yli kolmen kuukauden aika hoitaa toinen keikka Itäsuomesta. Se oli sama ajan jakso jona Matti ei katsonut tarpeelliseksi vastata yhteydenottoihimme.
Aamulla jälleen 5tunnin unein jälkeen 8tuntia autolla ajoa ja miettimistä että kyllä on Matilla pokkaa perhana, just ku näitä on tänä vuonna tehty jo muutenkin. Illalla klo.20.00 olin sitten jo kotona, ei paskempi reissu, kiitos Matti tästä taas ensikerralle meillä onkin sitte ilmainen kuski kun tälläistä sattuu koska tämä oli viimeinen tälläinen meidän osaltamme.

Jeesh! Kyllähän sieltä laivaltakin lopuksi rantauduttiin ja pienet soitin ja aivohuollot tässä käydään läpi ja putketpunaisena takaisin tienpäälle. Päräytetään muutama viikko bändikeikkaa ala’ Rosie’s Playground eli rokkaamista ja kohkaamista tiedossa ympäri Suomea. Be there tai no,,

Hulabalaikaduujeah! Ruotsin risteilyä siis pukkas ja taksilla ja VR-tyyllisellä kimppakyyti ratkaisulla saatiin matka käyntiin kuten 1000kertaa aiemminkin. No risteilypurkin kyytiinkin lopulta pääsin ja mikäs siinä, saunahan oli jo lämmitetty. Saunominen kuitenkin keskeytyi koska ennakkotiedoista poiketen minun pitikin soittaa jo 16.30 mikä ei ollutkaan niin suuri harmi kuin luulin. Jengiä oli saapunut ihan kiitettävästi ja mikäs siinä oli jakkaralla istuskellessa, melkein niinku toimisto hommaa, mutta toimistossa ei saa 20€.n tippiä jos soittaa toivebiisin. No päivät kului ja minä soitin ihmisille niitten toivemusaa ja kävin aamusin aina erikaupungissa lenkillä ja illalla soiton jälkeen kuntoilusalilla jonka jälkeen vetäydyin saunan kautta katselemaan varustamon järjestämiä taivaskanavia puolen neliön kokoiseen asuntooni jota myös hytiksi kutsutaan. Tulipa lopulta armas lauantai ilta ja mitäprklettä, puhelimeen ilmestyy teksti “lopeta pakkaaminen sun pitää jäädä vielä ainaki yheksi reissuksi mutta jos voit olla koko viikon niin hyvä” no mikäs siinä ollaan vielä viikko. No toinen viikko putkeen 1/4 neliön kokoisessa asunnossani sujui kuten edellinenkin viikko paitsi että nyt keksin uuden ajankulun, pesin parina päivänä oikeen jopa pyykkiä tämän kaiken muun vastuullisen puuhailun lisäksi. Viimeisellä kotiinpäin suuntautuvalla risteilyllä varustamo oli päättänyt palkita venymiseni oikein B-luokan asiakashytillä jossa TV.n sijasta oli ikkuna merellepäin. Tämä että muusikon retku laitetaan hyttiin jossa ei ole edes teeveetä ei tietenkään ole mikään juoni että kun muusikolla ei ole mitään tekemistä niin hänhän tulee ja juo meidän baarissamme koko kahdenviikon tilinsä, eihän. No ei se ollut, koska päästyäni kyseiseen hyttiin nukuin välittömästi kuin karhu talviuniaan mutta minut vain siivooja tuli herättämään Helsingin satamassa vakavahenkisten lauseiden saattamana, “nyt saatana ulos sieltä hytistä että ehditään siivota se ennen kuin uudet asiakkaat tulevat laivaan” Itse en vain ymmärtänyt mitä siivoamista siinä olisi jos en ole edes päivä peittoa ehtinyt sängystä ulkoistaa ja kitara laukkukin oli vielä kädessä. No joka tapauksessa raitiovaunu ja VR-tyyllisiä kimppakyytiratkaisuja käytteän matkustin kotiin viettämään hyvin ansaittua syyslomaa.

Helloujea!!! Täälä sitä purjehditaan edes takasi Helsingin ja Tukholman väliä. Alkuperäinen suunnitelmahan oli että tänään olis saavuttu kotio mutta paskat, täälä sitä vaan ajellaan vielä viikko. Matkustelu on sujunu hyvin onhan täällä mm. täys ylläpito, kuntosali, leffakanavat, tietokone ja joka toinen päivä pääsee käymään ulkomailla.