Jussi Kananoja

Kamat jälleen autossa ja matka alkakoon. Joistain ennakko tiedoista olin saanut kuulla että Tampere olisi ehkä vieläkin enemmän maailmankaikkeuden keskipisteisempi kohta kaikilla elämän osa-alueilla kuin Vaasa ja pikkuisen ehkä jopa jännitti sen vuoksi ja siitä huolimatta. No luotin kuitenki vankkaan ja vapisemattomaan ammattitaitooni ja menin ylin nappi auki Tampereelle ja valloitin ainakin yhden parkkiruudun. Hätäinen tsekki ja pizzaa & jääkiekkoa kuten tuolla Tampereella kuuluu sanoa. Jossain kohtaa minulle myös kerrottiin että Tamperelaisjoukkueet eivät kuulemma tänävuonna osallistu SM-liigan playoffs otteluihin koska heillä on alkanut jo kesäloma. No kello sanoi lopulta blingblong ja meikä pääsi näyttämään noille maailman keskipisteen edustajille että kyllä tässä maailmankaikkeudessa on toinenkin keskipiste, Vaasa ja Korkeamäki niminen lähiö.  Pitkin ja poikin iltaa mahtavaa suoritusta joka palkittii asiallisilla ablodeilla aina biisin tauottua. keikka ohi valot pois ja kitara autoon ja kohti maailman todellista keskipistettä eli Vaasaa.

IdänPikaJuna pakattiin jo kello 12 ja matkaan lähtö tapahtui liukkaasti. matkusteltiin siinä aikamme ja pitkästä aikaa haukuttiin taas muita bändejä oikein urakalla, kyllä maailmalla sitten riittääkin paskoja bändejä ja kyllä me ite ollaanki vaan hyviä. Perillä oltiin kerrankin niin aikaisin että tsekkiin jäi aikaa jopa liikaa ja sehän johtaa yleensä taivaallisiin saundeihin. Siinä syötiin poikain kanssa kynttiläillallista ja vaikka mitä kivaa ennen iltapäivätorkkuja. Ilta hiippaili vähitellen lähemmäksi ja juhlamekot päällä sännättiin lavalle kuin villivarsat konsanaan. Hirveetä tykitystä “nuoruuden” innolla ja kansa oli lopulta totaalisen polvillaan. Encoreita sai taas tempoa ja olkapäät taputeltiin helliksi. Seuraava päivä alkoi sitten maailman vittumaisimmalla hommalla eli sirkuksen purkamisella ja pakkaamisella takaisin autoon, voi kyynelsentään. Roadtrippi taas vaihteeksi kesti sen perus 4 tuntia koska Vaasahan on suomen ja maailman kaikkeuden keskipiste jonne on jokaisesta maailman kolosta yhtätosipitkä matka. Kotona lopulta ja 666leffa ja nukkumaan.

No näistähän ei perinteisesti paljon tietoa vuodeta. Kekkerit oli kertakaikkisen asiallisesti järjestetty ja kyllähän oli porukoilla hauskaa. Encoreita revittiin lopuksi jo hatusta koska reenatut biisit loppui kesken. Hauskat kekkerit ja kiitokset järjestäjille koko Rosie’s Playgroundin puolesta.

Ristusnotta oli kiva taas pakata romut autoon ja lähtiä tienpäälle. Tunti, kaks, kolme ja ehkäö neljäs, missä v…ssa täälä on muka sellanen baari ku stags head. Alastimies oli piirtäny mulle oikeen kartanki ku olin käyny matkalla toimistolla noita ihmiskaupan asiantuntijoita morjestamassa mutta se kartta vaan loppui 3kilometriä ennen baaria. Soitto alstimiehelle ja johan selvis. Kamoja kantoon ja pian oli tsekki kyykitty. Kahvinlipittely alkoi ja kyllä sitä kestikin kauan. Siinä istuskellessa tutustuin myös paikalliseen herrasmieheen Urpåån (nimi muutettu) kaveri kertoi kaikkea erittäin sekavaa ja kello pelasti lopulta. Valot syttyy ja taidetta pukkaa, paikallinen väestö oli hirveän innoissaan meikäläisen edesottamuksista ja halusivat kuulla jopa muutaman encoren. Hätäisesti setin jälkeen energiajuomaa ääntäkohti ja roadtrippi kutsui. Ajelin siinä tunnin, kaks, kolme ja neljäskin meni. Aamu sarasti ja hätäsesti untenmaille kunnes aamulla taas roadtripille.