Jussi Kananoja

Perussettiä väännetään maalla ja merellä. Alkuvuosi tuli ja meni, siinä aikani kuluksi tuli käväistyä muutamia kertoja Tallinnassa, Tukholmassa, Joensuussa, Helsingissä jne. Kesään on suunniteilla muutamia normaalista poikkeavia systeemeitä joiden varmistumista odotellessa käväisen pyörähtämässä mm. Pariisissa ja Jurvassa.
Pitää vielä muistuttaa siitä tosiasiasta että en todellakaan ole missään yhteistyössä SSG nimisen ohjelmatoimiston kanssa, jos tästä on kysyttävää kannattaa kysyä Muusikkojen Liitosta .

Ja Matka jatkui jälleen parinpäivän tauon jälkeen ja suuntana Lievestuoreen Liisan kuppila. Kamat sijoitin siististi ruotsalaisvalmisteiseen henkilönsiirto laitteeseen ja ryntäsin halki lumisateisen suomen. Puolivälissä matkaa tapasin myös keikkamyyjäni AlastiDuon kitaristin, Kippis! Reippaan ajelujakson jälkeen olinkin jo suorittamassa tsekkiä ja syömässä keskisuomen suurinta pitsaa. Pienen hotellihetken jälkeen kehään viihdyttämään JYPfanaatikkoja ja oli kait sielä baarissa muitakin. Tiukan väännön jälkeen kamat autoon ja keräämään voimia Joensuun valloitukseen.
Aamu valkeni ja kävelin hätäisesti suihkun alta suoraan jo illalla valmiiksi pakattuun muusikonsiirtolaitteeseen jota myös autoksi kutsutaan.  Kompassista suunta Joensuun Coikkikseen ja eiku ajelemaan. Reilun parin tunnin ajelun jälkeen aakkosasemalta kaffia ja pullaa joka piristi mielen niin että perillekkin päästiin.
Aivot jumissa astuin sisään pelipaikalle ja yritin olla niinkuin ymmärtäisin jotain ja vastapuoli ymmärsi yskän hyvin nopeasti, “Jussi ota ensin vaikka kahvi ja yritä vasta sitten puhua” Kiitos tästä. Kaffin juotua todellakin maailma näytti selkeämmältä ja ymmärsin jopa miksi istuin siellä baarissa. Kamat kellariin ja tsekkiä ja kielten vaihtoa. Koska olin lähtenyt ajoissa matkaan pääsin myös ajoissa hotelliin jossa tsättäsin FBssä ja tuijotin valkoista seinää siinä lukuisien päivätorkkujen välissä. Lopulta koitti sekin kohta iltaa että piti mennä ristusnotta soittamaan. Tarkoitushan oli rimpautella Neil Youngia koko ilta, no Neil Youngit raikasivat jengiä tosin olisi voinut olla enemmänkin.
Kamat pakettiin ja lepäämään että jaksaa ajella kotio.

Rok! Meikä lähti siis kitaralaukun kanssa pikku retkelle jossa autolla ajettiin nemmän kuin suomalaiset formulatähdet tämän vuoden kisoissa toistaiseksi. Ensimmäisenä oli työn alla helsinki ja hotelli Presidentti. pitkähkön mutta helposti sujuneen ajelun jälkeen saavuin tuohon paikkaan jota myös kaupunkimme pääkaupungiksi kutsutaan. No kävelin tietty suoraan respaan ja ilmoitin haluukkuuteni saada avaimen huoneeseeni. Huonetta ei jostain syystä löytynyt vaikkakin nimeni vilkkui screeneillä ympäri aulaa. Respantäti kyseli nimeäni noin. 8 kertaa halusipa vielä tietää ohjelmatoimistoni nimen, kyseli vielä että mikäs se sellainen piikkikasvi on. Kerroin myös keikkamyyjäni nimen ja ko. toimiston sihteerin nimen. paikalle tuli jo toinenkin respan täti, tässä vaiheessa ilmoitin kohteliaasti jättäväni heidät ratkaisemaan ongelmaa siksi aikaa kun itse suoritan soundtsekin. Kävelin baariin sisälle ja tiskin takaa neiti huhuili iloisesti terve sä oot varmaan Jussi. No joku ainakin oli lukenut sen sähköpostin jonka tilaajan edustaja oli lähettänyt mm. screeneistä vastaavalle, baarivastaavalle, hotellin vastaavalle jne.
Tsekki valmis ja hörppäsimpäs vielä mukillisen kahvia ja juttelin baarin henkilökunnan kanssa. Lähdin pysäköimään autoani kun jo kolme ihmistä respassa kyselivät nimeäni, ohjelmatoimistoani, tilaajan nimeä jne. Auton pysäköityäni menin taas respaan ja samat kuulustelut käytiin läpi eikä sitä huoneen avainta saatu luovutettua. Kävin vielä baarissa tarkistamassa etten ollut jättänyt mtn. vahingossa tanssiöattialle lojumaan. Nyt perääni juoksi jo neljäs hotellin virkapukuun pukeutunut nainen joka ilmoitti että huone asia alkaa olemaan kunnossa ja selitti että oli ollut katkos informaatiossa. Katkoshan oli todellisuudessa ollut siinä että joku jonka piti informoida alaisiaan tai itse hoitaa asia oli lähtenyt jumalattoman kiireen kanssa viettämään pyhiä ja koska puhutaan Helsinkiläisestä ihmisestä se tapahtuu arvatenkin kehäkolmosen sisäpuolella tämänhän kaikki tiedämme siitä että Helsinkiläiset eivät ole poistuneet kymmeneenvuoteen kehäkolmosen ulkopuolelle. Me maalaisethan täältä maalta sinne ajelemme tukkimaan kaikki ulosmenoväylät aina juhlapyhien aattoina.
No keikkakin alkoi ja mikäs siinä oli soitellessa, tosi kansain välinen oli yleisö ja kohteliata ablodeja aina väleihin.
Viimeiseen settiin hassuja spiikkejä ja kansalla oli hauskaa. Vähinäänin nukkumaan ja seuraavana aamuna kohti keskisuomi…..
Aamu alkoi herätys kellon ankealla pärinällä ja älyttömän pakkaus sekoilun jälkeen roudaamaan romut autoon ja kompassin suunta kohti Vesantoa. Ristusnotta väsyttävää ajelua muutama tunti ja lopulta perillä. Wankkurin pääsiäispäivän päiväkaraoke ja neljättäåäivää pudotteleva jengi lasketteli sielä karaokeklassikoita ja minäpoika päätin syödä ennenkuin aloittaisin soundtsekin. Tsekki sujui autopilottipäällä kuin siivillä ja pian olinkin jo kabinetissani lepäämässä ja tuijottelemassa Motley Cruen live DVDtä “Carnival Of Sin” suosittelen. Antoisien lepohetkien jälkeen juhlamekkoa päälle ja tilanne haltuun. Homma sujui ja parit encoret. Unta otin siihen puoleenpäivään ja kamat autoon ja kotio punomaan juonikuvioita seuraavan viikonlopun retkä varten.

Rock! jälleen kerran oli astiat laukussa ja Expressbussilla kohti Turun satamaa. Matkahan sujui tälläkertaa leffoja katsellessa uudenkarheasta HP-merkkisestä tietokoneesta. Kyllähän siinä matkalla soitti myös Piikkikasvin ihmiskauppiaskin ihmiskauppaasioista. Perille päästiin ja suinpäin tsekin kimppuun, saundeista tuli kuinkas muutenkaan, jumalaiset. Vhänn ruokaa ja siistiytymistä ja eikun kehään. Maanantai-iltanahan ei meno ollut ihan mahdottominta mitä olen ko. paatilla nähnyt mutta yleisö hurrasi silti kuin jääkiekkopelissä. Tulihan siinä seuraava ja sitäkin seuraava päivä ja keskiviikkona paikalle oli myös saapunut Vaasalaisia faneja. Keskiviikosta sunnuntai aamuun meno oli lähes kiitettävää ja kyllähän siinä kelpasia taas soitella kun varustamo oli järjestänyt kuntosalin ja lämmintä ruokaa riittävästi. Lauantain paluumatkala tehtiin mahdollisesti itämeren huutoennätys, paikalle oli saapunut ryhmää riittävä määrä ja rokki oli kivaa. Pian oli maanantain aamusetti vedetty ja kamat laukkuun ja kimppakyydillä kotio. Paluu Itämerelle tapahtuu viimeistään kesäkuun puolivälissä mutta aikaisemmastakin paluusta on ollut puheita. Rock!