Jussi Kananoja

Prii prii, “Alastimies täs terve, lähekkö viikonlopuksi Vesannolle keikalle”
-”En lähe ristus minnekkää, mä oon ny lomalla” ja paiskasin puhelimen atomeiksi.
No vähän ajan kuluttua olin kuitenkin oma hurmaava itseni ja kokosin puhelimen ja soittelin ja lupauduin reissuun koska luvassa oli myös pizzaa ja epäsäännölliset aikataulut. Hetkeä myöhemmin soittaa Jouni Keronen ja kertoo että olemme muuten samalla keikalla mitä soitetaan? Ai ollaan vai? No soitetaan vaikka perus mättöä ja huudatetaan jengiä, eikö. Joo.
No aamusta kamat kyytiin ja MP-Viihteen toimistolle toimittamaan lisää mainoksia joissa komeilee allekirjoittaneen pärstä ja juomaan kahvit jätkien nenien edestä unohtamatta suunsoittoa Välimäelle. Matka jatkui vihlovasta väsystä huolimatta ja tsekkiiin käsiksi ensin ilman Jounia ja sitten Jounin kanssa. Pizzaa syötiin ja saunottiin jonka lomassa taas mietittiin että mitä soitetaan, eikä siitä mitään suurta palaveria tullut, “soitetaan sellasta musaa että jengi laulaa mukana”  mut ei mitää jazzia tai muuta vaikeeta mitä ei olla reenattu” “Jouni me ei olla koskaan reenattu mitää” “niin justiin”
Valot syttyy ja rok rok rok! Päästeltii tulemaan suomirokin klassikoita ja vähän muutakin. Jäin vielä yksinäni soittelemaan puolentunnin enkoret koska oli niin kivaa ja hauskaa.
Seuraavana “aamuna” 14:38 heräsin aamupalalle ja aamupalaksi oli pizzaa. Pitkin päivää siinä viihdyttelin itseäni ja yritin saada ajan kulumaan, kävin mm. saunassa ja kävelyllä ja saunassa ja söin pizzaa.
Ilta saapui kylään ja valot syttyvät jälleen, meininkiä yritettiin pitää yllä ja iloisista ilmeistä päätellen siinä taas onnistuttiin, enkoreita väännettiin taas puolituntia ja siitä sitten taas vähän saunomaan, rok!
Aamulla kamat autoon ja kotio jatkamaan lomaa.

Parinpäivän kotona makailun jälkeen takaisin merille ja tälläkertaa suuntana Turun satama ja Silja Europa. Linja-autossa oli jälleenkerran tunnelmaa kun kuuntelin musiikkia ja nukuin koko matkan. Silmät auki ja mitä näkyy edessä, Siljan aina ahniin ihana terminaali. Tälläkertaa pääsin aloittamaan viikon torstaina ja helppoahan se oli kun ei ensin tarvinnut latistaa tunnelmaa kolmenpäivän hissimusa putkella kun pääsi suoraan biletunnelmaan pudottamaan. Koko viikonloppu sunnuntai-iltaan asti älytöntä meininkiä ja kuorolaulua niin että käytävä raikaa. Kävipäs lavalla myös suomen kauneinmies finalisti strippaamassa, enhän minä toki osannut “Miestrippaajan” sanoja sinnepäinkään mutta kyllä se silti mentiin jakansalla oli hauskaa. Kaikenkaikkiaan mahtava reissu Europalle, kiitos kaikille paikalla olleille hyvästä tunnelmasta, ROK!!!

Rooook.
Sielä kotona sai olla taas huimat 5 päivää ja valtion rautateiden järkkäämällä kyydillä länsisatamaan. Ajoissa paikalla ja suorilla tsekkiä huhkimaan. Jostain syystä ko. purkilla tuo tsekki ottaa aina enemmän aikaa kuin jossain muualla, on niin hifit vehkeet että huh-huh. No vähitellen saundi miellytti myös allekirjoittaneen korvaa ja kamat kantoon ja omaan kotii,,,eiku hyttiin. Suureksi ihmetykseksi huomasin että trubaduuri Ari Joki kävelee vastaan firman takki päällä, mitä v…? kuten rokkilaulussakin sanotaan. No selvisi että ovat ottaneet sinne kitaraa renkuttavan hipin “ristelyohjukseksi”. Kaikkien lässytysten loppuessa tähän kerrottakoot että vaikka alkuviikko oli aivan käsittämättömän tylsää puuhastelua oli loppuviikko sitten käsittämättömän hauskaa ja kivaa yleisön villintää kaikilla osa-alueilla. Sunnuntai-iltanakin vielä jostain ihmesyystä lähti bilevaihekäyntiin ja kyllä muuten oli maanantai aamun setti sitten vaikea koska piti vielä repiä itsensä klo9.00 kävelyllä Tallinnan keskustaan. Haikeiden jäähyväisten aika jälleen tuolle mainiolle paatille ja valtionrautatieden järjestämällä kimppakyydillä kotio pariksi päiväksi.

Johan sitä taas 5 päivää kotona oltiikin ja taas kamat kantoon. Uudenkarhealle matkahuollolle ja siitä kimppakyydillä Turun satamaan. Perinteinen hätätsekki ja ruokailun kautta lavalle. Siinähän sitä sitten taas lilluttiin ja renkuteltiin pitkin viikkoa vaihtelevalle yleisömäärälle pop ja rok musiikkia. Puolivälissä viikkoa sitten tuli samalle lavalle muutama tosiammattilainen jotka lupasivat olla sotkematta minun säätöjäni, no kirkanlapsetvaimikäsenyoli ei sitten malttaneet olla sotkematta muitten säätöjä. Valojen pitäisi syttyä nii ei löydy valoja eikä katkaisijaa ja minun säädöistä puhettakaan. Reilut jätkät olivat tietysti piilossa ja löytyivät sitten siinä kohtaa kun oltiin jo AVteknikon kanssa väännelty kaikki paikoilleen. Tässä samalla kun piti alata soittamaan tuli herra kanttori ja polkaisi minun muuntajan osiksi ja kehtasi vielä ihmetellä miksi minua suututti. No illan keikkahan oli tavallista agressiivisempaa junttausta ja yleisö diggasi. Seuraavana aamuna oli taas kiva mennä kun Kirkalapsetvaimitäristusnenyoli olivat jälleen sekoittaneet mikserin, tälläkertaa oli pitänyt myös repiä piuhat irti, kiitos olitte tosi ammattilaisia sekä asenteen että soiton puolesta. Päiväsetti oli sitten jo aika reilusti myöhässä ja kitarasta ei kuulunut oikeastaan yhtään mitään mutta soitettava oli. Satamatauolla selvittämään kamojen kuntoa ja soundtsekki nro.4 samalle reissulle pärähti käyntiin. Kerrottakoon se nyt tässä että 3 tsekkiä ja yksi muuntaja on se mitä jäitte velkaa arvon tosiammattilaiset.
Kirkanlapset sekoiluristeilystä toivuttua homma lähti jälkeen normaalille raiteelle ja soittaminen oli taas kivaa ja helppoa kun kukaan ei tehnyt kepposia joka väliin. Lopulta homma paketissa ja kimppakyydillä kotio.

Kesä ja syksy tuli paahdettua keskikaistaa erivärisillä veneillä ja autoilla vähän turhankin tiuhaan ja ansaittu tauko on saavutettu. Ensi vuoden keikkoja hiljalleen myydään ja pieniä studio kujeita valmistellaan. Olen aloittanut suunnittelemaan itsestäni myös Franchising-tuotetta, ostat vain samanlaiset vaatteet ja kitaran kuin minulla ja luovutat 20% kaikista tuloistasi minulle, kätevää.